Raportti: Inspirational startup story + tea tasting from TeaBagPackers 24.11.2017

Kävipä kuulkaa niin, että sähköposti pirahti ja siellä odotti yksinkertaisesti kuvailtuna seuraavanlainen viesti: ”Hienoa, että Uuttaja on löytänyt TeaBagPackersin. Tahtoisin kutsua Uuttajan mukaan Tampereelle maistelemaan teetä ja höpöttelemään aiheesta”. Viestin lähettäjänä TeaBagPackers -sarjan tuottaja Krister Häll. Vastasin viestiin myöntävästi, ilmoitin itseni osallistuvaksi ja jäin odottelemaan perjantai-iltaa.

Vihdoin ilta koitti ja köpöttelin pelipaikalle Pinninkadulle Triben tiloihin. Paikalla lämmin vastaanotto ja heti teekeskustelu käyntiin. Tilat olivat tilaisuuden luonteen huomioonottaen erinomaiset: pehmeitä sohvia, pieni stage asian esittelijälle, hyvät äänentoistovälineet ja korkeat pöydät keittotilojen äärellä. Alkuun paikalle saapuneelle reilun 10 hengen yleisölle vedettiin rentoutuminen hengitysharjoituksen avulla (koska kiire/stressi ja tee eivät sovi yhteen) ja kerrottiin tarinaa TeaBagPackersin taustasta ja synnystä. Tilaisuus käytiin pääasiassa englannin kielellä, koska joukossa oli runsaasti suomea osaamattomia. Lisäksi kuulimme Kristerin tarinaa Sri Lankasta teetehtaalta (josta varmasti myöhemmin TBP:sin Youtube-sarjassa omat jaksonsa). Paikallaolijoita järkytti Kristerin kertoma info, että teetehtaan lattialta lakaistu teelehdistä tullut pöly lakaistaan talteen ja laitetaan teepusseihin. Näitä ”huippulaatuisia pussiteitä” meillä on sitten marketin hylly täynnä. Mietipä sitä kun ensi kerran kastat Liptonisi veteen.

Kristerin demonstraatio siitä, että mitä höttöä teepusseista löytyykään

Lyhyen ja ytimeikkään tarinatuokion päätteeksi valkokankaalla näytettiin TBP:n sarjasta kakkosjakso, jossa vieraillaan Turussa Teepolku-kaupassa ja esitellään gongfu-metodilla hauduttamista (oma suosikkijaksoni sarjasta tähän asti). Toisaalta olisi ollut kiva nähdä jakso, jota ei vielä ole Youtubessa nähtävillä, mutta mukava katsottava tuokin oli. TeaBagPackersin sarjasta vielä sen verran, että kolmen ensimmäisen viikon aikana sarja oli saanut jo reilut 1700 katselukertaa ilman maksettua mainostusta sosiaalisessa mediassa. Ei huono. Muita ennen maistelua käsiteltyjä asioita olivat muun muassa se, että kuinka tee on Suomessa edelleenkin ”kahvin ei-toivotun pikkuveljen” asemassa. Ravintoloissa voit hyvällä tuurilla saada suhtkoht kelvollista kahvia, mutta tarjottava tee on poikkeuksetta aina sitä samaa ison lafkan pussipölyä, jota ei oikein teeksi kehtaisi edes kutsua.

Sitten seuraava ohjelmanumero: teemaistelu. Maisteltavaksi meille valmistettiin viittä eri laatua teetä: pu’er, musta, vihreä, valkoinen sekä keltainen tee. Pikkuknoppina mainittakoon, että maistelemamme pu’er oli kakkumuotoon puristettua ja iältään 12-vuotiasta. Näiden lisäksi lopuksi vielä eräänlaisena bonuksena jostain kaivettiin esiin paahdettua vihreää teetä. Suurin osa illan maisteltavista oli muuten hankittu paikalliselta teekauppiaalta Teekauppa Veiströmiltä.

Pu’er-teekakun pakkaus

Moni maistelija oli ihmeissään, kun teessä olikin monia miellyttäviä makuja eikä lainkaan esimerkiksi kitkeryyttä tai raa’an kalan makua. Mikään maistelemistamme laaduista ei ollut maustettua, eli maku tuli täysin teestä itsestään. Ja kokoajan maistelun ohessa vaihdettiin tietoutta, kerrottiin omista kokemuksista ja kuunneltiin Kristerin antamaa lisäoppia. Vaikkei mies ole kauaa teen ystävä ollutkaan, niin tietoutta on karttunut jo kiitettävä määrä. Ei olisi huono suunta muillekaan. Ehkä siten saisimme teeasioitakin tässä maassa kuntoon.

Veljmies saapuu kaiken kansan nähtäväksi

Maistelun jälkeen koettiin vielä yksi, lähes sirkustasoinen, ohjelmanumero, kun pöydälle nostettiin Veljmies. Kyseessä oli teemaskotti (kutsutaan myös teelemmikiksi): savesta valmistettu apina. Kun Veljmiestä esiteltiin, yritin yhdistää apinan Kuopiossa olevaan samannimiseen suihkulähdepatsaaseen, mutten keksinyt että mitä samaa näissä kahdessa oli. Ehkä lemmikin hankkinut oli kuopiolainen ja nimesi sen vain patsaan mukaan? Veljmies kävi ensin kylmemmässä vedessä, jonka jälkeen se nostettiin pöydälle ja lautaselle. Tämän jälkeen Veljmies kasteltiin kuumalla vedellä ja sitten se yhteys lemmikin ja patsaan välillä löytyikin: Veljmies ruikkasi oikein kunnon pissakaaren pitkin pöytää. Ja tämän pienen Veljmiehen puolesta pitää sanoa, että hän peittosi kaaressa Kuopion vastaavan ainakin 6-0, sen verran komeassa suihkussa pissa lensi.

Veljmiehen aikaasaamien naurunremakoiden jälkeen tilaisuus julistettiin päättyneeksi. Kiitos vielä omasta puolestani tilaisuuden järjestäjille! Oli mukava ilta samanhenkisten ihmisten parissa teeasioista keskustellen. Sekä tietenkin teestä nauttien. Olipa ohimennen ajatusta, että josko Tampereelle saataisiin teemaisteluja säännöllisesti; jos ei kuukausittain, niin edes joka toinen kuukausi. Olisi aika bueno!

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *