Jälleen kerran se tuli ja meni: nimittäin Helsinki Coffee Festival. Tänä vuonna otin osaa kahtena päivänä: perjantain ammattilaispäivänä sekä lauantaina kuluttajapäivänä, jolloin minulle oli myös luvassa elämää suurempi homma iltapäiväksi. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle. Käsitellään festivaalia nyt perjantaiaamusta eteenpäin. Aivan kaikkea en tässä raportissa voi käsitellä, sillä teksti olisi lopulta niin pitkä, ettei sitä lukisi enää kukaan. Hätähousuille ja niille, jotka eivät välitä tekstiä lukea, kerrotakoon että jutun lopusta löytyy kuvagalleria festivaalien kahdelta ensimmäiseltä päivältä.
Ammattilaispäivänä väkeä oli huomattavan paljon vähemmän kuin aiempien vuosien kuluttajapäivinä. Käytävillä pystyi kulkemaan ilman tönimisen vaaraa, kuvaaminen oli helpompaa ja mikä tärkeintä: ihmisillä oli aikaa jutella kaikessa rauhassa toistensa kanssa. Kiire ja häslinki näyttivät loistavan poissaolollaan. Kertaalleen Kaapelitehtaan tilat kierrettyäni heräsi ajatus, että olisikohan näytteilleasettajia edellisiä vuosia vähemmän. Lisäksi harmikseni huomasin, että poissaolollaan loistivat (jälleen) esimerkiksi Turun Kahvipaahtimo, Paahtimo Papu sekä Punainen Kirahvi. Moni edellisvuosiltakin tuttu esittelijä oli laajentanut omaa ”tonttiaan”. Näin esimerkiksi Holmen Coffee sekä Lehmus Roastery. Vastaavasti Pauligilla näytti olevan pienempi loossi omalle toiminnalleen, kuten myös Death Before Decafilla. Paikalla olivat myös esimerkiksi Keakoffee, Robert Paulig Roastery, Good Life Coffee, Kaffa Roastery, Lotta Svärd -säätiö sekä todennäköisesti uusin kotimainen pienpaahtimo, kuopiolainen RPS Roastery. Paikalla oli myös muutama ”ulkomaalaisvahvistus”, kun paahtimoiden joukosta löytyi myös latvialainen Rocket Bean Roastery, saksalainen Tres Cabezas sekä Etelä-Afrikasta asti saapunut Truth Coffee Roasting.
Perjantai oli jokatapauksessa loistava päivä Uuttaja-edustamiselle, verkostoitumiselle sekä ihan vain yhteistyökumppaneiden kanssa rupattelulle ja kuulumisten vaihtelulle. Vanhojen tuttujen lisäksi syntyi jälleen liuta uusia kaveruuksia, jotka varmasti pääsevät blogissakin esille.
Ammattilaispäivänä isoimmat ruuhkat syntyivät havaintojeni mukaan Johan & Nyströmin, Lehmus Roasteryn sekä Caffin kojuille. Ruuhkaksi asti ei väkeä sentään ollut, mutta silmiinpistävän runsaasti. Alakerran Barista Stage oli perjantaina pullollaan mielenkiintoista ohjelmaa, jota maltoin itsekin jäädä välillä seuraamaan: kahvin maistamiskoulua, tarinaa kahvialan kehityksestä, tietoa kahvin alkuperämaista sekä satokausista sekä luento siitä, että kuinka vesi vaikuttaa kahvin makuun.
Vaikka koetin pyhittää festivaaliajasta perjantaina mahdollisimman paljon verkostoitumisen lisäksi myös kuvaamiselle, niin kuvasaalis tuntui silti jäävän jotenkin hävettävän laihaksi. Tekemistä, puhumista ja maistamista oli vain niin runsaasti. Kierrellessäni huomasin myös, että teepuolta festivaaleilla olivat edustamassa sekä Théhuone että ensimmäistä kertaa myös huippuhyvä TeeMaa. Molemmat kävin luonnollisesti testaamassa ja TeeMaan valikoimasta tarttuikin mukaani paketillinen keltaista, vaahteransiemenillä savustettua teetä.
Perjantaina tuli myös ensimmäinen harmituksen aihe: ruokapuolesta vastaaminen on edelleenkin yhden tahon varassa. Katuruoka-auto Leidi oli jälleen paikalla omine tarjoiluineen, mutta rehellisesti sanottuna olisin kaivannut paljon enemmän valinnanvaraa. Valitsin heidän valikoimastaan kympin kustantaneen Fish & Veggies -annoksen, joka oli lopulta melko surullinen kattaus: friteerattua kalaa, salaattia, jokunen pannussa pyöräytetty kasvis, joista parsakaalit olivat kukintojen osalta jo lähes karrelle palaneet. Onneksi Kaapelitehtaan tiloissa toimii myös kahvila/lounasravintola Hima & Sali. Sen antimiin turvautuisimme lauantaina, kun Uuttajatar sekä poikamme pikku-Uuttaja olisivat myös paikalla.
Lähes jokainen näytteilleasettaja järjesti jotain omaa ohjelmaa osastollaan; pääasiassa cuppingia. Olipa Lehmus Roastery tuonut paikalle Ikawa-testipaahtimen, jolla paahtamista yleisö pääsi seuraamaan ja muutama jopa paahtamaan täysin omat paahdot. Varmasti mieleenpainuva elämys. Itse en tähän jonoon edes jäänyt seisoskelemaan vaan tyydyin seurailemaan sivusta ja nappaamaan muutaman kuvan.
Perjantain yksi mielenkiintoisimmista hetkistä oli kohtaaminen Pauligin Paulan kanssa. Rupattelimme pitkän tovin kahvista sekä Uuttaja-blogista, kunnes päästiin itse asiaan: maistamaan tuotetta nimeltä Blend 2080. Paulig loi siis tuotteen, joka ”simuloi” aikaa, kun kahvia ei enää ole. Kyseinen juoma oli ikäänkuin korviketta tai vastiketta ajalta, kun ilmastonmuutos on tehnyt kahvista selvää eikä sitä ole enää saatavilla. Lukuisten kokeilujen jälkeen tähän juomaan päätyi ohramallasta, fermentoitua pu’er-teetä, kuivattua viikunaa sekä johanneksenleipäpuujauhetta. Juoman maku oli ihan kohtuullinen, mutta toivon kyllä todella, ettei tällaista tarvitsisi koskaan enää juoda.
Olin perjantaina paikalla käytännössä koko päivän, mutta silti tuntui että aikaa oli kulunut vain pari tuntia. Oli kuitenkin pakko lähteä syömähommiin ja keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Lauantaina oltiinkin sitten paikalla kolmistaan: minä, Uuttajatar ja reilu kymmenkuinen pikku-Uuttaja. Koska olin jo perjantaina hoitanut kaikki edustusvelvollisuudet ja ”bisnespuolen”, niin nyt alueella sai pyöriä rennommalla otteella ilman kiirettä. Tosin sen verran oli kelloa vilkuiltava, että puoli kolmelta oli oltava Barista Stagen tuntumassa valmiina tuomaroimaan Vuoden suodatinkahvi ja Vuoden espresso -kilpailuja.
Sanomattakin oli selvää, että pieni kahviviikarimme keräsi huomiota osakseen. On se sellainen hymypoika, että ihmekös tuo. Kaikesta huolimatta saimme kierrellä festivaalialueen useaan kertaan ja katsella rauhassa ympärillemme. Näimmepä jopa parit julkimotkin: Duudsonien Jarppi sekä Eva Wahlström, joka ilmeisesti piti Wilfan kojulla jotain omaa ohjelmaa.
Väkimäärä oli huomattavan paljon suurempi kuin perjantaina. Hyvin ymmärrettävää, sillä perjantai oli kuitenkin ammattilaispäivä ja jos siitä huolimatta halusit festareille, niin lippu kustansi 25 euroa. Mutta väkimäärän mukana tuli myös tunnelmaa. Näpsinkin jonkin verran yleisiä tunnelmakuvia lauantaina kun väkeä oli paikalla enemmän.
Syömähommat hoidettiin suunnitelmieni mukaisesti Kaapelitehtaan tiloissa sijaitsevassa Hima & Sali -lounasravintolassa. Sapuska oli huomattavan paljon parempaa kuin edellispäivän pakettiautoruoka. Saimme ruokailun ajaksi viiden tähden seuraakin, kun Caffin Petri istahti viereemme. Jutustelumme lipsui väkisinkin kahvin puolelle.
Kellon lyödessä määräaikaa oli minun siirryttävä kohti Barista Stagea ja sen backstage-aluetta. Tuomarointivelvollisuutemme oli alkamaisillaan. Tuomaristoon kuului minun lisäkseni ruokakirjailija ja bloggaaja Hanna Gullichsen, Liemessä-ruokabloggari ja ruokataiteilija Jenni Häyrinen, Slurp-kahvipalvelun Tero Rehula, bloggari Viena K sekä kahvihommien monitaituri Jarno Peräkylä. Kilpailuun oli ilmoitettu mukaan 16 suodatinkahvia sekä 15 espressoa. Sylkykupille tuli tarvetta…
Suodatinkahvikilpailu oli hauska. Kahveja oli valmistettu eri menetelmin ja joukossa oli hyvinkin erilaisia kupillisia: joku luotti vaaleaan, hedelmäiseen kahviin ja joku toinen taas tummempaan ja suklaisempaan kahviin pressopannuvalmisteisena. Olipa joukossa jopa pari sellaista kahvia, joita en omaan kahvipöytääni mieluusti ottaisi. Voittaja oli kuitenkin helppo valita. Espressopuolta uumoilin ennakkoon huomattavan paljon haasteellisemmaksi. En aivan joka viikko tule espressoja juoneeksi, joten tässä olisi nyt kymmenen pisteen tilaisuus saada maistella erilaisia kupillisia ja erottaa, että mikä on oikeasti hyvänmakuinen espresso. Monesti olen törmännyt siihen ongelmaan, ettei espresso ota maistuakseen koska se on ollut kitkerä. Oli niitä kitkeriä kupillisia tässäkin pöydässä, mutta voittajan valinta oli lopulta vieläkin helpompi kuin suodatinkahvivoittajan valinta.
Voittajakahveja yhdisti reilu hedelmäisyys, miellyttävä hapokkuus sekä erinomainen suutuntuma sekä näiden muodostama kokonaisuus ja makujen tasapaino. Vuoden suodatinkahviksi valittiin lahtelaisen Caffin etiopialainen natural-prosessoitu Kayon Mountain ja Vuoden espresso -diplomin taas vei voikkaalainen Inka Paahtimo niin ikään etiopialaisella natural-prosessoidulla Gelana Abayalla. Suodatinkahvikisassa kakkoseksi sijoittui Lehmus Roastery uunituoreella lanseerauksellaan Ethiopia Gesha 1931 ja kolmannelle sijalle ylsi Rocket Bean Roastery kahvillaan Rocket Bean Indonesia. Espressokilpailun kakkonen oli Tres Cabezas -paahtimon Ethiopia Yirgacheffe Kochere ja kolmonen Rocket Bean Roasteryn Rocket Bean Magic Pussy.
Tuomaroinnin lomassa ehdimme jutustelemaan tuomariporukan kesken arvioitavista kahveista, omista mieltymyksistämme sekä kahvista ihan yleisesti. Meillä oli hyvä sakki kasassa ja oli ilo päästä tapaamaan heidät kaikki. Tuomaroinnin osalta kilpailussa olisi vielä tulevalle vuodelle kehitettävää ja annoimmekin palautetta festivaalin järjestäjälle huomaamistamme epäkohdista. Tuomaroinnit suoritettuamme oli festivaalipäivä käytännössä katsoen paketissa.
Sunnuntai jäi tänäkin vuonna käymättä. Tuolloin festivaaleilla julkistettiin Paras paahtimo 2018 sekä Paras kahvila 2018. Paahtimotittelin nappasi jo toista kertaa peräkkäin lesoin paahtimo, eli Lehmus Roastery. Parhaan kahvilan diplomi matkasi niin ikään Lappeenrantaan, kun Lehmuksen kahvila Satamatie 6 voitti kahvilaäänestyksen. Ja kilpailtiinhan messuilla muistakin mestaruuksista: Brewers Cup:n eli suodatinkahvin SM-kisan voitti Cafe Artisanin Jani Mikkonen ja Cup Tasters:n mestariksi kruunattiin Roosa Jalonen Workshop Coffeelta. Sekä Jani että Roosa tulevat edustamaan Suomea Dubaissa MM-kisoissa syyskuussa. Uuttaja onnittelee kaikkia voittajia!
Helsinki Coffee Festival 2018 paransi viime vuodesta yleisellä fiiliksellä sekä osastojen asettelulla. Moitteita tosin tulee edelleenkin ruokapuolen niukkuudesta ja ehkä turhan tiheätahtisesta ohjelmasta isolla lavalla. Harmittamaan jäi myös paahtimoiden vähäinen määrä sekä pienempien paahtimoiden puuttuminen (eihän tämä nyt varsinaisesti festivaalin vika kuitenkaan ole). Tämänvuotinen festivaali tarjosi minulle henkilökohtaisesti kaksi isoa kohokohtaa: sain ensimmäistä kertaa ottaa osaa ammattilaispäivään ja sain tilaisuuden osallistua tuomarointiin. Tästä mahdollisuudesta vielä suurensuuri kiitos sen mahdollistaneille! Pidän enemmän kuin todennäköisenä sitä, että ensi vuonna paukkaan paikalle taas jo ammattilaispäivänä ja lähden pitkin hampain pois seuraavan päivän kääntyessä iltaan. Tai mitäs jos ensi vuonna edustaisikin koko viikonlopun?
[Klikkaamalla gallerian ensimmäistä kuvaa saat kuvat selattavaksi isompana]
[Best_Wordpress_Gallery id=”3″ gal_title=”Helsinki Coffee Festival 2018″]
