Pressopannulla Hawaii Ka’u Reserve luomu / Vee, München

IMG_5232Aloha! Aika laittaa leit kaulalle ja maistella vähän kahvia. Kuten tervehdyksestä ja kuvasta saatoitte nähdäkin, niin vuorossa on havaijilainen Ka’u Reserve -luomukahvi Vee:n paahtimon valikoimasta. Samalla julistan, että tämä on viimeinen pussillinen tämän paahtimon kahvia tällä erää. Seuraavat artikkelit ovat sitten muiden paahtimoiden tuotteista.

Havaijista ja kahvista puhuttaessa tulee kahviharrastajille varmasti mieleen ensimmäisenä se kaikkein tunnetuin, eli Kona-alue ja sen kahvi. Kaikki muut kahvit saavat paljon vähemmän palstatilaa eikä niitä välttämättä noteerata yhtä helposti. Ka’un alueen kahvit ovat kuitenkin myös korkealaatuisia ja saaneet ylistystä, mainintoja ja palkintoja nekin.

IMG_5237Tämä kahvi tulee Ka’un alueelta Konan naapurista. Mauna Loa -tulivuoren rinteillä tätä kahvia kasvattaa kourallinen pientiloja, jotka vuosien kokemuksella tuottavat jatkuvasti korkealaatuista ja kehuttua herkkua. Kasvatuskorkeus on 800-1200 metriä. Kahvi on pavultaan suurikokoista ja se on paahdettu keskipaahtoa tummemmaksi, espresso- ja italian-paahtojen välimaastoon.

Tähän maisteluun valitsin pressopannun, koska maistelut automaattisuodattimella, mutteripannulla ja Chemexillä eivät tuottaneet oikein ilon aihetta. Tummapaahtoisena uskoin tämän käyvän pressopannukahviksi paremmin kuin Aeropressillä valmistettavaksi. Pressopannulla, eli French Pressillä, valmistamisesta olen tehnyt jo oman artikkelinsa ja sen voi lukea täältä. Valmistin Ka’un tuon ohjeen mukaisesti.

IMG_5245IMG_5247IMG_5251IMG_5257IMG_5260Laitoin esilämmitettyyn pressopannuun 18 grammaa puolikarkeaksi (eli pressokarkeudelle) jauhettua kahvia, kaadoin vettä pannun täyteen, sekoitin lusikalla muutaman kerran, laitoin kannen päälle ja jätin uuttumaan 4 minuutiksi.

Ennen pannuun laittamista tuoksuttelin jauhetun kahvin. Paahteisuus oli tuoksuna dominoiva, mutta seasta löytyi mukavaa suklaisuutta. Hedelmiä, kukkia tai marjoja ei kuivatuoksu tarjonnut minun nenääni. Uutettu kahvi taas ei tuoksunsa puolesta eronnut kuivasta.

Pressopannulla valmistettua kahvia on aina jännä maistaa, koska siinä on seassa hiukkasia, rasvaa ja sakkaa. Se ei ole huono juttu, sillä moni kahvi paranee huomattavasti kun se saa edellämainituista hiukan ”paksuutta” ja tukevuutta bodyyn (esimerkiksi tummapaahtoiset kuubalaiset kahvit). Ka’ulle tämä teki myös hyvää. Tuhti suutuntuma, matala hapokkuus ja runsas body toivat esiin suklaan aromia muuten paahteisen makuisesta kupillisesta. Vaikka kuinka lusikan kanssa ryystää, niin valitettavasti ne hedelmät ja marjat loistavat poissaolollaan. Suklaisuus jäi jälkimakuun mukavasti ja yhdessä tummapaahtoisen kahvin aromin kanssa ne saivat aikaan mokkaisen sivumaun.

Kaikista variaatioista pressopannu oli Ka’ulle paras. Automaattisuodattimella maku oli jopa hiukan vastenmielinen, kuten myös mutteripannulla. Chemex menetteli, mutta tällä tavoin kahvista sai muitakin makuja irti kuin paahteisuutta. Suklainen jälkimaku tästä jäi parhaiten mieleen. Harmittelen, ettei tämä ollut aivan sellaista kuin etiketti lupaili. Tähänkin voi olla monta syytä: kahvi oli vanhentunutta, kahvisadossa tai -erässä oli jotain vikaa, se oli mennyt pilalle jo paahtaessa, omissa valmistustavoissani oli jotain pielessä ja niin edelleen. En silti tästä traumoja saanut eli havaijilaista kahvia maistelen jatkossakin mielelläni. Tosin sen uskaltaisin väittää, että tummia paahtoja on seuraavissa artikkeleissa ehkä vähenevässä määrin. Katsotaan nyt, että minkälaista lompakolle ystävällistä tarjontaa tulee vastaan.

IMG_5266

 

 

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *