Musta tee: Lapsang Souchong Grand Tarry / Teekauppa

Teekaapista löytyi maisteltavaksi Teekaupan yhteistyötuote Lapsang Souchong Grand Tarry. Tee on samasta paketista, josta maistelin jo Chayan keltaista teetä, Junshan Yinzheniä.

Lapsang Souchong on mustaa, savustettua teetä. Sitä tuotetaan pääasiassa Kaakkois-Kiinassa Fujianin maakunnassa ja Taiwanissa. Myöhemmin tätä teetä alettiin Taiwanissa tuottamaan hyvin tervattuna, toisin sanoen erittäin vahvana. Kiina lähti samaan junaan, mutta voimakkaimmat ja parhaimmat Tarry Lapsangit tulevat Taiwanista.

Teen valmistusprosessi on pääosin aivan samanlainen kuin mustan teen valmistuksessa (lehdet kerätään, kuivataan ja annetaan hapettua loppuun saakka). Se valmistetaan täysikasvuisista souchong-lehdistä. Kun lehdet on hapetettu (eli fermentoitu), ne asetellaan bamburitilöille, joiden alla poltetaan männyn tai sypressin juuria savun aikaansaamiseksi. Näin teenlehtiin saadaan savun aromia. Onpa maailmalla tavattu väärennettyäkin Lapsang Souchongia, jossa makumaailma tuotetaan tervaesansseilla.

Olen savustettujen tuotteiden sekä tervan ystävä (en kuitenkaan tupakoi), joten Grand Tarry oli aika itsestäänselvä hankinta maisteluun. Teenlehtien tuoksu oli juuri sitä, mitä etiketti antoi odottaakin: pehmeä, savuinen ja tervainen. Lisäksi se oli miellyttävän raikas, jopa aavistuksen mentolinen.

Pussin etiketin ohjeistus tämän teen valmistukselle oli 1-2 teelusikallista lehtiä per kupillinen vettä (2 dl). Haudutusaika 2-3 min ja lämpötila vedelle 95-100 astetta. Päätin valmistaa teetä puoli litraa. Annostelin kolme teelusikallista teenlehtiä sihtiin ja käytin haudutukseen 94-asteista vettä. Haudutusajaksi asetin kaksi minuuttia.

Valmiin juoman väri oli melko olutmainen. Onneksi maku ei sentään ollut. Ennen maistelua oli teetä tuoksuteltava pitkä tovi, sillä kupillisen tuoksu oli jotain aivan sensaatiomaista: runsaan tervainen, sopivan savuinen ja raikas. Suutuntumaltaan runsas ja pehmeä tee oli jälkimakua myöden yllättävän raikas, kuten tuoksukin jo antoi ymmärtää. Savuisuus jatkui jälkimaussa pitkään. Teetä maistellessa ja haistellessa saatoin kuvitella itseni Pohjois-Suomen kairoihin ja maastoihin tervastulille istumaan vaeltelun ja eräilyn keskellä. Myös teen oma maanläheinen ja hiukan puumainen maku löytyi tervan ja savun alta. Maut täydensivät hienosti toisiaan ja loivat kuppiin täydellisen harmonian.

Vaikkei tee ollutkaan aivan niin tuhti maultaan kuin tuoksu povaili, niin ei tämä varmasti kaikille maistu, varsinkaan jos ei ole tervan ystävä. Myös savuinen tuoksu voi olla luotaantyöntävä tekijä herkkänokkaisille. Minulla tämä kuitenkin nousee ehdottomaksi lempiteeksi, ainakin mustan teen valikoimasta. Tällainen tee olisi hyvä spesiaalinautittava jossain illanistujaisissa tai grillailun päätteeksi. Savu ja terva antavat teen omalle maulle tilaa ja yhdessä ne luovat kokonaisuuden, joka vie minut ajatuksissani kauas pois kotoa sinne, missä ainoa seura ovat puut, vesistöt, eläimet ja kasvit, toiset eränkävijät sekä luontoäiti.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *