Musta tee: Golden Nepal Second Flush/ TeaGschwendner

img_6597Flunssassa tuli juotua teetä kaksin käsin. Kun flunssa helpotti ja pystyi taas erottamaan makuja ja hajuja, niin oli luontevaa tehdä teemaistelu. Uuttajatarkin liittyi seuraani. Maisteltavaksi valitsin mustan maustamattoman teen, joka oli vielä kaapissamme avaamattomana. Uuttajatar toi kesällä Saksan matkaltaan pussillisen Golden Nepal Second Flush -teetä ja se korkattaisiin nyt. By the way, Nepalissa sijaitsee osa maailman korkeimmista teenkasvatusalueista. Ettepä tätä tienneet.

img_6601Pussin etikettiin oli painettu valmistusohje litralle teetä: yhdeksän teelusikallista lehtiä ja litra 100 asteista vettä. Sovelsin tätä hieman, sillä 100 astetta tuhoaa mistä tahansa teestä tai kahvista makuja ja ominaisuuksia. Käytin 92 asteista vettä ja laitoin teenlehtiäkin vain seitsemän kukkurateelusikallista. Yhdeksän kuulosti jotenkin liioittelulle. Sitäpaitsi sihtiinkään ei olisi varmasti niin paljoa mahtunut. Mustalle teelle annetaan muutenkin monessa tapauksessa haudutuslämpötilaksi 100 astetta. Koettakaa välttää tätä. Mielestäni ehdoton maksimilämpötila on 90-95.

img_6608Ennen teen valmistamista tutkimme lehtien kuivatuoksua. Uuttajatar kuvaili teen tuoksua makeaksi ja hedelmäiseksi. Omat havaintoni olivat, että lehdet tuoksuivat jotenkin ”märille” sekä kesäisille. Lisäksi tuoksussa oli miellyttävää raikkautta, joka saattoi hyvinkin olla tuota edellämainittua hedelmäisyyttä.

Valmistimme teen valurautaisessa teepannussa, jossa on metallinen kestosihti. Tilavuudeltaan se on litra. Tällaisia samanlaisia pannuja ovat kirpputorit täynnä, jos haluatte itsekin sellaisen hankkia. Teenhaudutuspannujakin on niin miljoonaa eri sorttia, ettei niistä voi sanoa sitä kaikkein parasta. Tärkeintä kuitenkin on, että se toimii.

img_6610

img_6621

Tämä vesi on aivan liian kuumaa teen hauduttamiseen

img_6623img_6628Etiketin neuvoma haudutusaika oli kolme minuuttia ja sen mukaan valmistimme teemme. Haudutusaikahan riippuu teen laadusta (vihreä, musta, oolong, keltainen ja niin edelleen). Katsotaan, jos joskus saisin aikaiseksi tehdä isomman teeartikkelin eri teetyypeistä ja niiden valmistuksesta…

img_6631img_6634Teetä kuppiin kaataessa ilmoille pöllähti kivan hedelmäinen tuoksu ja tee oli kupissa kauniin punaruskeaa. Valmiin teen tuoksusta bongasimme paahdetun sokerin kaltaista makeutta.

Maun puolella ei oltu niin hyvillä vesillä. Maku oli todella mieto, tyypillisen ”pussiteemäinen” ja mitäänsanomaton. Jälkimaku oli epämiellyttävän kitkerähkö ja hivenen makea, suutuntuma taasen paksuhko. Lisäksi tee kuivatti suuta. Kokonaisuutena ei mitään mieleenpainuvaa, sillä uudelleenhaudutus samoista lehdistä ei tuonut makuun parannusta. Myöskään erilainen valmistussuhde ei parantanut elämystä. Kaikkinensa ja suoraan sanottuna pettymys.

Teen nimi houkutteli hankkimaan pussillisen. Uuttajatar toi teen pyynnöstäni Saksasta lomareissultaan ja tällä kertaa nimen perusteella valitseminen osoittautui hutikudiksi meidän molempien mielestä. Samanmakuista teetä on kotimaan marketit väärällään, siellä pussiteeosastoilla. Tätä ei tarvitse lähteä enempää hakemaan jos pääsisi loppumaan. Maailma on pullollaan erinomaista mustaa teetä, mutta tämä ei kyllä meidän listoilla kärkikahinoihin pääse. Harmi.

img_6633

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *