Manuaalisuodattimella Etiopia Warqee / Punainen Kirahvi

img_6571Flunssa on kahvin- ja teenmaistelijan pahin vihollinen. Tai ainakin yksi pahimmista. Haju- ja makuaisti eivät juurikaan pelitä ja vapaa-ajan haluaa käyttää vain huilaamiseen. Mutta nyt tuo viheliäinen taudinkuvatus oli selätetty ja pystyin palaamaan tositoimiin! Nappasin kahviaarrearkustani valkoisen laatikon, manuaalisuodattimen ja päätin, että nyt tehdään maistelu vaikka mikä olisi.

Valkoinen pahvipakkaus on jyväskyläläisen, Vaajakosken rannalla majapaikkaansa pitävän kahvipaahtimo Punaisen Kirahvin valikoimaa. Laatikossa on pieni venttiilipussi, josta löytyy sisältä etiopialaista Warqee-kahvipapua. Tästä vaaleapaahtoisesta kahviherkusta laatikon infotarra antoi seuraavanlaiset infot:

        WARQEE

  • Paahtoaste: Vaalea
  • Jauhatus: Papuina
  • Paahtaja: Tommi Hulkkonen
  • Käsittely: Pesty
  • Käsittelyasema: Debo Washing Station
  • Alue: Debo – Kochere / Etiopia
  • Korkeus: 2000 mpy
  • Lajikkeet: Paikalliset perinnelajikkeet
  • Makukuvaus: Luumua ja orvokkia, toffeen makeus ja vihreän omenan hapokkuus

img_6576Lisäksi paketin kyljessä oli paahtopäivämäärä (11.7.2016) sekä maininta siitä, että kahvi olisi parhaimmillaan kahden kuukauden ajan paahtopäivästä. Oli siis korkea aika maistella, koska tämä maistelu on tehty sunnuntaina 11.9. Huomenna tämä ei olisi enää niin hyvää.

Avasin pussin ja kippasin pöydälle pienen kourallisen papuja ihmeteltäväksi. Samalla pussista levisi ilmaan maanläheinen ja omenainen tuoksu. Pavuissa oli monennäköistä ja -kokoista yksilöä. Warqeehan oli sekoitus paikallisia alkuperäislajikkeita. Nopealla silmäyksellä löysin kolmea erilaista papua. Tarkkasilmäisimmät olisivat saattaneet bongata vaikka 30.

img_6578Pavut jauhettuani pääsi flunssasta toipunut nenäni töihin. Hiukan jännitin, että miten se tehtävästään suoriutuisi, sillä flunssa oli ankara ja jätti omat jälkensä. Jauhoin pavut hieman suodatinkarkeutta karkeammaksi, kuten yleensäkin manuaalisuodattimella valmistaessani. Ilokseni huomasin, etteivät nenäni ja hajuaistini olleet minua täysin hylänneet. Kuivatuoksusta löytyi runsasta toffeeta ja makeutta. Samalla löytyi myös pikkuriikkisen rusinaa ja suklaisuutta. Jälleen kerran etiopialainen kahvi, johon ei päde itselleni muodostunut päähänpinttymä: ne ovat aina marjaisia.

img_6582img_6580img_6584Valmistin kahvin suhteella 17 grammaa kahvia ja 230 grammaa vettä. Veden lämpötila oli noin 92 astetta. Ennen jauhetun kahvin laittamista suodattimeen olin tottakai esikastellut suodatinpaperin. Ai miksi suodatinpaperi täytyy muka esikastella? No siksi, että kastelematon suodatinpussi antaa veden mukana paperista makua. Jännää, eikö vain? Ainakaan minä en tahdo kahviini paperin makua. Olen tehnyt jo aiemmin artikkelin manuaalisuodattimella valmistamisesta ja se kannattaa lukaista, jos menetelmä ei ole entuudestaan tuttu. Kaadoin kahvin päälle ensin noin 40 grammaa vettä, jotta blooming alkaa. Bloomingille annoin aikaa 30 sekuntia, jonka jälkeen kaadoin lopun veden kolmessa erässä.

img_6587

img_6590

Vakiintunut tapani Wilfan manuaalisuodattimelle: virtausaukon säätö puoliväliin valmistuksen ajaksi. Aukon säädöllä on mahdollista hiukan kompensoida jauhatuskarkeuden kanssa tulleita virheitä

img_6591

”Joko saa alkaa maistelemaan?!?”

img_6595Tämä oli yksi harvoja kertoja kun teen kahvimaistelun käytännössä heti syötyäni. Pelkäsin tämän vaikuttavan maisteluun, mutta kahvinhimo kävi niin suureksi, etten malttanut tällä kertaa jäädä odottelemaan pidemmäksi aikaa (olen myös joskus mennyt uimaan suoraan syötyäni, koska en ole jaksanut odottaa). Minulla kun ruoka tuppaa aina käymään kahvihampaaseen sen verran, että kolotus alkaa lähes välittömästi.

Warqeen mausta löysin luumua ja ”tummia sävyjä”. Ei tummaa paahtoa tai tummaa suklaata, mutta jotain tummaan päin kumartavaa. Lisäksi siinä oli kokonaisuuteen mukavasti istuvaa pientä makeutta. Tavallaan odotin jotenkin pisteliästä tai reilua hapokkuutta, mutta yllätyksekseni tämä olikin miellyttävän matalahappoista, korkeintaan keskihapokasta. Ihmettelin myös, ettei juuri muita makuja löytynyt.

Suutuntuma oli pyöreähkö ja paksuhko, mutta jälkimaku oli oudon mieto. Aivan kuin siinä ei olisi ollut makuja lainkaan. Ehkä tätä voi hiukan laittaa flunssan piikkiin. Jäähtyessä kahvista nousi hapokkuus hiukan enemmän esiin ja samalla maku kääntyi kukkaisenkaltaiseksi.

Etiopia Warqee oli ihan miellyttävä kahvikokemus. Sen matalahko hapokkuus tuli positiivisena yllätyksenä, toisin kuin olematon jälkimaku. Makujen kirjo oli muutenkin suht niukka ja kokonaisuus ei ollut kummoinen. Pieni maussa oleva makeus tuntuikin hiukan sitovan eri makuja yhteen nippusiteen tavoin, muttei se siitä silti ehjää kokonaisuutta tehnyt. Tuoksussa ollut toffee miellytti, samoin kuin pyöreähkö suutuntuma. Olin mielissäni kuitenkin siitä, että maistelin tämän tänään, koska huomenna se ei olisi enää edes näin hyvää.

img_6594

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *