Minulla oli ilo haastatella Kolumbian ainoan suomalaisen kahvitilan omistajaa Mikko Kauppista blogiini. Tuon haastattelun voit lukea tämän linkin takaa. Luonnollinen jatkumo tälle haastattelulle on tietenkin maistelu tilan omasta kahvista. Kahvi kantaa tilan nimeä: Finca Las Ventanas.
Suurehkosta, limensävyisen kolibrin koristamasta pussista kaatui kahvipisteeni pöydälle kourallinen keskipaahtoisia Castillo-lajikkeen kahvipapuja. Kahvi on kasvanut Confinesin kylässä, Finca Las Ventanasin tilalla Santanderin alueella 1630-1690 metrin korkeudella merenpinnasta. Kahvi on märkäprosessoitua. Paahtotyöstä vastaa Turun Kahvipaahtimo ja kahvia kuvaillaan täydellisesti suomalaiseen kahvimakuun sopivaksi.
Kahvin tuoksu papuina oli todella runsaan pähkinäinen. Tuoksu oli myös pehmeä ja hetkittäin makeahkokin. Makeus oli jonkinlaista hedelmäisyyttä, muttei niin voimakkaasti, että papuja tuoksutellessa olisin kyennyt tuoksusta hedelmiä erottelemaan. Jauhettuna taas tuoksusta tuli jopa hivenen karpalomainen ja suklainen, vaikkakin pähkinäisyys yhä piti pintaansa selkeimpänä elementtinä. Tuoksussa oli myös pientä paahteisuuttakin havaittavissa sekä myös hapokkuuteen viittaavaa pisteliästä vivahdetta.
Maistelussa pavut ovat olleet niin Hario V60:lla kuin myös Aeropressilläkin. Makuhavaintoja on tehty näistä kaikista valmisteluista ja kuvat ovat V60-suppilolla valmistamisesta. Valmistin neljän desin annoksen hieman reilun kolmen minuutin valmistusajalla.
Millainen on suomalainen kahvimaku? Vastaako Finca Las Ventanas tähän mystiseltä vaikuttavaan kysymykseen? Onko kahvi todellakin täydellinen suomalaiseen kahvimakuun? Mitä maistelussa kahvista sitten paljastui? No, sen suutuntuma oli runsas ja pehmeä. Maussa päällimmäisinä asioina erottuivat happamat marjat sekä varsinkin jälkimaussa tuntuva pähkinäinen karvaus. Sieltä täältä esiin nousi pienoinen hedelmäisyyskin.
Tätä kahvia maistellessa tuli jotenkin mieleen, että aivan kuin olisin juonut tätä kahvia aikaisemminkin. Vaikken taatusti ole. Marjojen ja pähkinäisyyden yhdistelmä on vain niin monesta Etelä-Amerikan alkuperäkahvista tuttu, että väkisinkin syntyy mielleyhtymiä. Rohkenen kyllä väittää, että suomalaiseen kahvimakuun tehdyksi kahviksi on tehtävässä onnistuttu vähintäänkin kohtuullisesti. Makupaletti ei revittele uutuuksilla ja erikoisuuksilla, vaan kokonaisuus on hyvin tuttu ja turvallinen, mutta ennenkaikkea erinomainen. Marjaisuus tuo kivaa vastapainoa pähkinöiden karvaudelle ja kahvissa on sopivasti hapokkuuttakin tuomaan kontrastia pehmeälle suutuntumalle. Erittäin hyvin toimiva ”perusvarma” kahvi kotimaisessa kahvipöydässä.
