Kuinka kahviharrastus on muuttanut juontitottumuksiani?

On varmasti sanomattakin selvää, että tällainen kahvien maistelu ja harrastaminen (sama pätee tottakai myös teepuolelle) muuttaa omia tottumuksia aikalailla. Päätin hiukan yrittää kuvailla sitä, että millaista kahvi- ja tee-elämäni oli ennen harrastuksen alkua ja mihin siitä on pikkuhiljaa tultu.

Kahvia kului paljon. Lukion aikaan kulutus oli varmasti korkeimmillaan; kupillisia saattoi kertyä päivässä toistakymmentä. Pussiteetä join silloin, kun kahvi ei tuntunut soveliaalta (pääasiassa myöhään illalla/yöllä) tai olin sairaana. Armeija toi pienen tauon kahvin ja teen kulutuksessa, mutta asevelvollisuudet suoritettuani alkoi suurkulutus jälleen. Aamukahvi (2-3 kupillista) naamaan ennen kouluun vääntäytymistä, koulussa kulki mukana täysi termospullo tauoilla nautittavaksi ja koulupäivän jälkeen sitten muutama kupillinen päiväkahvia. Viimeisen kupillisen saatoin hörppiä juuri ennen hampaiden pesua ja nukkumaanmenoa. Toisinaan viikonloppuillat venyivät hyvinkin pitkiksi ja silloin kahvi oli kaveri. Maustetut pussiteet olivat myös iltamyöhä- ja yöjuotavia.

Pikkuhiljaa alkoi elimistö olemaan sitä mieltä, että nyt olisi syytä lopettaa. Unettomia tai huonosti nukuttuja öitä tuli siinä määrin, ettei kroppa ja pää enää jaksanut. Kaikki nauttimani kahvi oli tähän asti ollut markettien harkkoihmeitä, pääasiassa Juhlamokkaa tai jos budjetti antoi periksi, niin ”hemmottelin” itseäni saman lafkan hintavammilla paketeilla. Teepuolella hankin erilaisia maustettuja pussiteelaatuja, pääasiassa Liptonin tuotevalikoimasta. Kunnes…

Tapasin Uuttajattaren. Kävimme yhdessä Virossa ja reissun aikana kävimme kahvikaupassa, koska Uuttajatar tahtoi ostaa minulle jotain erikoisempaa kahvia. Tämä tarina onkin teille jo arvatekin tuttu, olen sen niin monta kertaa kertonut. Tästä kuitenkin kaikki alkoi: siitä yhdestä parinsadan gramman Kenya AA -pussillisesta.

Pääsin myös töihin kahvipaahtimoon. Sain tehdä monenlaista työtä, esimerkiksi paahtaa kahvia, pakkailla tilauksia, osallistua paahtimon cuppingiin ja myydä sekä kahvia että teetä. Samalla ennenkaikkea pääsin seurailemaan aitiopaikalta kahvi- ja teemaailman tapahtumia ja syventämään omaa tietouttani. Työt tulivat päätökseensä, mutta innostus sen kuin jatkui. Voin sanoa, että työkokemus oli opettavainen, vaikkei kaikki aivan ruusuilla tanssimista ollutkaan eikä aivan kaikessa kiitos seiso. Aloin käyttämään omaa aikaani kahvi- ja teeasioiden opiskeluun ja hankin kotiin kotimaisten sekä ulkomaisten pienpaahtimoiden kahvia. Samalla alkoi idea Uuttaja-blogista sikiämään.

Tämän myötä juomatottumukseni ovat muuttuneet radikaalisti. Kupillisia kertyy huomattavan paljon vähemmän, mutta niiden laatu on hurjan paljon parempaa. Olen kehittänytkin itselleni harrastuksen myötä ajatuksen:

”KAHVI ON ELÄMYS, EI SUORITUS”

Ja kuten varmasti arvasittekin, niin sama pätee myös teehen. Halusin kahvista ja teestä enemmän nautintohetkiä, joten investoin kahvimyllyyn, hankin kahvini papuina ja teeni irtoteenä ja käytän jokaisella valmistuskerralla vaakaa ja ajastinta apunani. Viittaan kintaalla markettien ”3 pakettia kympillä” -tarjouksille ja jätän pussiteet hyllyille. Sen verran kuitenkin olen yhä kofeiinin orja, että aamukahvi on yhä päivän yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein hetki. Yhtä tärkeäksi on noussut yhteinen teehetki Uuttajattaren kanssa. Sukulaisten ja tuttavien luona käydessä kahvi on yleensä markettitavaraa, mutta olen juonut sen kiltisti silti. En ole nirppanokka, joka kieltäytyy vain siksi, ettei se ole minulle kyllin hyvää. Kahvin ja teen parissa on helppoa ja mukavaa seurustella.

Nopeasti kotiin alkoi ilmaantua jos jonkinlaista valmistusvälinettä ja -laitetta. Kaikkien kanssa opettelu on ottanut aikansa, mutta se on palkinnut kaiken moninkertaisesti. Kuvassa näkyvän Moccamasterin olen lymyttänyt kaapin perukoille ja se palvelee vain ja ainoastaan silloin, kun hienommissa välineissä ei kapasiteetti piisaa. Jos vieraita on kourallinen, todennäköisesti kuitenkin kaivelen pussillisen jotain parempaa papua pöytään ja kysyn, että millä välineellä he tahtoisivat kahvinsa valmistettavan. En tuputa omaa kahviajatustani, mutta tarjoamalla näitä pienpaahtimoherkkuja voin kenties hiukan kiusoitella kaikkien ajatusta, jotta kotimatkalla he pohtisivat: ”Piru vie, että oli hyvää kahvia. Täytyykin hankkia sitä samaa. Ja se valmistustapa näytti hienolle…”

Nykyään jokainen kupillinen on eräänlainen matka juoman alkulähteille. Juon hitaasti ja nautiskellen, samalla makuja ja aromeja tutkien. Pakkauksien etiketeistä löytyy tietoja, jotka kertovat tarinan tuotteen matkasta pensaista siihen minun kupilliseeni asti. Samalla voi ymmärtää sen, että miksi jokin kupillinen maistuu sitrushedelmille kun toista taas hallitsee tumma suklaa ja pähkinät.

Autolla ei tule juuri liikuttua, mutta silloin kun tulee ja tarvitsee tauon, niin saatan napata kupin kahvia huoltoasemalta. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista. Ja lisäksi kahvi vaatii silloin ehdottomasti jotain berliininmunkin kaltaista kylkeen.

Kahvista ja teestä on tullut ystäviä, joiden kanssa voi vaihtaa tarinoita. Niiden kanssa voi viettää tuntitolkulla aikaa. En juo niitä juomisen pakosta tai suorittamisen tarpeesta, vaan siksi että haluan pienen hetken itselleni ja juomalleni. Haen jälleen yhtä makupalettia, jota tutkiskella. Ystäville tahdon tarjota palan parempaa, koska lähes poikkeuksetta he ovat sen saman kahvirutiinin orjia. Rutiinin, joka pitää otteessaan valtaosaa suomalaisista. ”Juodaan paljon ja nimenomaan sitä, joka on tarjouksessa.”

Jokainen tyylillään, tottakai. Minun tyylini on muuttunut harrastuksen myötä ja olen siitä erittäin hyvilläni. Kroppa kiittää, minä kiitän ja pienpaahtimotkin kiittävät. Kuten myös teekaupat ja -kauppiaat. Samaan hengenvetoon laukaisen kiitoksen kaikille niille, joiden avulla ja joiden toimesta näitä parempia tuotteita on saatavilla! Kiitos kuuluu myös heille, jotka edesauttavat blogisisällön tuottamisessa!

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *