Kahvilla Berliinissä: The Barn Coffee Roasters

Berliiniin ei kahviharrastajalla ole kuulemma mitään asiaa ilman, että piipahtaa nauttimassa kupillisen tai kaksi The Barnin kahvilassa. Sijainniltaan The Barn oli jo huomattavan paljon lähempänä keskustan sykettä ja menoa kuin edellinen kahvilakokemuksemme, Bonanza. The Barnin paahtimo ja sen yhteydessä oleva kahvila sijaitsevat kävelymatkan päässä Alexanderplatzilta, osoitteessa . ”Tukikohdan” lisäksi The Barnilla on myös kaksi muutakin kahvilaa Berliinissä.

Kahvilan sisustus oli jälleen minua puhutteleva: metallia ja puuta yhdistelemällä oli luotu niin viihtyisä ympäristö kahviherkuttelulle, että oikein niskavilloja nostatti. Vanhat ”rustiikkiset” lankut koristivat tiskiä ja pöytätasoja ja samanlaista vanhaa puumateriaalia oli käytetty runsaasti eri puolille kahvilaa ja sen taustalla toimivaa paahtimotilaa. The Barnia pyöritti Bonanzan tapaan nuorehkon näköinen porukka, jolla oli homma selkeästi enemmän kuin hallussa. Paikalle saavuttuamme oli kahvilassa enää muutama istumapaikka vapaana ja valkkasimmekin omat paikkamme ikkunan äärestä läheltä tiskiä. Olin ennakkoon mieltänyt The Barnin tilat paljon isommiksi, mutta ne osoittautuivatkin suht kompakteiksi.

Jälleen kerran syötäviä oli tarjolla noin pienen akvaarion kokoinen vitriinillinen, muttemme tälläkään kertaa ottaneet sieltä mitään. Keskityimme kahviin. Tilasin jälleen kerran itselleni suodatinkahvin sekä espresson. Pike otti tällä kertaa myös suodatinkahvia. Oma suodatinkahvini oli kenialainen Gatura AA ja Pike valitsi omaksi kahvikseen etiopialaisen Muhammed Alin (kyllä, kahvin nimi oli Muhammed Ali). Olen vahvasti sitä mieltä, että tilaamani espresso oli myös tuosta Piken valitsemasta edellämainitusta etiopialaisesta pavusta. Sen verran niistä löytyi makuyhtäläisyyksiä, kun maistelua teki ajatuksen kanssa.

Suodatinkahvimme valmistettiin V60-suodatinsuppiloilla aivan neniemme edessä. Kahvien mukana tarjoiltiin myös postikortin kokoiset infopläjäykset kahvista ja sen alkuperästä. Käytännössä kortin antaman infon perusteella olisi mahdollista lähteä käymään kyseisen viljelijän kotiovella, puristaa hänen kättään ja kiittää upeasta kahvikokemuksesta.

Maistelu antoi seuraavanlaisia havaintoja: kenialainen suodatinkahvi oli miellyttävän hapokas, runsaan makea ja siinä oli voimakkaan sitruksinen jälkimaku. Suutuntuma oli yllättävän tuhti. Espresso taasen oli runsaan marjainen ja seasta erottui myös pieni suklaisuus, joka jäi elämään jälkimaussa. Profiili tai kokonaisuus oli hyvinkin kirkas. Omat juomani (suodatinkahvi ja espresso) maksoivat yhteensä 9 euroa (suodatinkahvi 5,5 euroa ja espresso 3,5 euroa). Tällaisesta kokemuksesta silti asiallinen hinta.

Tulin täältäkin tehneeksi hankintoja. Kahvipapupussin lisäksi tein hiukan arvokkaamman hankinnan välinepuolelle. Kerron tästä lisää vaikka aivan omassa artikkelissaan, kunhan sopiva hetki löytyy.

Jollain hassulla tavalla The Barn toi mieleeni Lehmus Roasteryn kahvilan Satamatie 6. Ehkä se oli se sisustus. Tekee mieli jälleen kysyä, että miksei tällaisia paikkoja ole Suomessa enemmän? Jösses sentäs, vaadin heti välittömästi isoimpiin kaupunkeihin vastaavanlaisia paikkoja! Vaikka Tampereelle, Vaasaan, Ouluun, Kuopioon, Turkuun, Helsinkiin ja Joensuuhun nyt alkajaisiksi. Eikö tällainen muka voisi olla Suomessa kannattavaa bisnestä? Berliinissä ainakin näyttäisi olevan.

Täten The Barn on myös lisätty ehdottomien käyntikohteiden listalle, kun matka jälleen suuntautuu Saksan pääkaupunkiin.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *