Kahvila: Andante / Fredrikinkatu, Helsinki

On enemmän sääntö kuin poikkeus, että hakeudun johonkin pikkaisen parempaan kahvilaan aina kun mahdollista. Helsingin keikalla, jolla kävin maistelemassa viskikahvia Kaffalla, oli mahdollista vihdoin päästä käymään kauan himoitsemassani kohteessa perehtymässä tarjontaan ja sisätiloihin paremmin. Paikan nimi oli Andante.

Andante sijaitsee Helsingin Punavuoressa osoitteessa Fredrikinkatu 20. Andantehan on itseasiassa kukkakauppa, joka on ottanut palveluihinsa mukaan myös kahvilapuolen vuonna 2014 omistajanvaihdoksen myötä. Sisustuksessa nämä molemmat puolet ovat selkeästi esillä tekemättä kuitenkaan tiloista millään tavalla ahtaita. Kahvilan sisätilojen ilmettä hallitsivat vaaleat puusävyt, vaalea maali seinillä sekä erilaiset viherkasvit, kaktukset sekä kukat. Löytyipä tiloista myös jalallinen kuvaputkitelevisio sekä upea vanha höyläpenkki. Kukkaseinän vastapäätä oli se, mitä minä olin tullut tältä paikalta hakemaan: tiski, josta kahvit tilattiin ja jossa ne valmistettiin. Luonnollisesti valikoimaan kuului myös teetä.

Kahvitiskin viereltä löytyi pieni vitriini, josta voi valkata itselleen pientä jäläkimakkeeta, jos sattuu makeanhammasta kolottamaan kahvittelun ohessa. Koleasta ja kalseasta meri-ilmasta sisään astuttuani tahdoin aluksi nopean suodatinkahvin lämmikkeeksi ja kaveriksi komeankokoisen suklaanappikeksin. Istahdin pöytään eväideni kanssa ja silmäilin ympärilleni tarkemmin. Myynnissä on berliiniläisen huippupaahtimon The Barn:n kahveja. Kävin valikoiman läpi, mutta tällä kertaa en ostanut mitään kotiintuomisia. Myös kahvit kahvilassa valmistettiin The Barnin kahveista. Andantessa on systeemi, että tarjoiltavat kahvit ja kotiinostettavat ovat eri paahtimoilta ympäri Euroopan. En tosin tiedä, että millaisella syklillä paahtimoa vaihdetaan.

Andante on tunnelmaltaan kahvila, jossa ei käydä nopeasti hörppäämässä kupillinen piristettä. Sinne tullaan sosialisoimaan (joko baristan/baristojen kanssa tai sitten omalla porukalla), tekemään töitä tai rentoutumaan esimerkiksi lukemisen pariin. Taustalla soi indie-henkinen musiikki ja kerrankin miellyttävällä äänenvoimakkuudella. Liian usein kahvilassa samassa pöydässä olevalle kaverille joutuu ääntänsä korottamaan, kun ei taustalla peuhaavan radion yli muuten meinaa toista kuulla. Välillä ilmoille kajahtavat jazzahtavat ja blues-katkuiset kappaleet heittävät minut mielessäni jonnekin Keski-Eurooppaan ja sikäläiseen kahvilaan.

Mennessäni kahville paikalla oli yksi asiakas ja hän näytti opiskelevan. Myöhemmin paikalle tuli kolme asiakasta lisää mitä ilmeisimmin jonkinlaista kouluprojektia työstämään. Ikkunoiden ohitse kulki kymmeniä ihmisiä lähinnä ihmetellen, että mitä sisäpuolella oikein tapahtui. Ohikulkijoita ja ihmettelijöitä oli runsaasti. Onko ihmisillä sitten jonkinlainen kynnys astua sisään tällaiseen parempaan kahvilaan, jossa kupillinen maksaa enemmän kuin pari euroa eikä se ole lasipannussa lämpölevyllä paahtumassa kuin huoltoasemalla?

Kun olin hörpännyt kupilliseni ja pistellyt keksin ääntä kohden, niin suuntasin uudelleen kohti tilaustiskiä. Tällä kertaa tilasin pour over -kahvin The Barnin kenialaisesta Kagumoini AA -pavusta. Valmistaminen tapahtui Kalita Wave -suodattimella.

Paikalla oli baristana Julia, joka osasi kertoa valittavissa olevista kahvipavuista ihailtavan määrän infoa sen kummemmin lunttaamatta. Eli, kun asiakas ilmoittaa tahtovansa käsinvalmistetun kahvin, saa hän valita mieluisen kahvin eri vaihtoehdoista. Tällä käynnillä The Barnin valikoimasta oli tarjolla tämä minun valitsemani makea kenialainen, hapokas ja marjainen etiopialainen sekä suklaaseen ja pähkinään vivahtava guatemalalainen. Seurasin kahvinvalmistuksen tiskin äärellä ja napsin samalla kuvia Julian kylmänviileästi kahvia valmistellessa (tietenkin kysyin ensin, että sopiiko kuvaaminen hänelle). Valmistuksessa käytetyt välineet olivat aivan viimeisen päälle huipputuotteita, eli niiden suhteen ei ole pihtailtu.

Tuota pikaa olikin kenialainen, manuaalisuodatettu kahvini valmis nautittavaksi. Palasin pöytääni ja lueskelin kahvista kertovan infokortin samalla aromeja tuoksutellen. Tällainen kahvi maksaa Andantessa muuten 4,50 euroa ja sitä saa reilun kupillisen verran pieneen karahviin itse kaadeltavaksi. Kaiken kruunaa pieni pärettä muistuttava puutarjotin. Haluatteko, että kuvailen itse kahvia? Voi taivas että se oli hyvää. En olisi paljon parempaa kahvia siihen hetkeen voinut toivoakaan. Vaniljainen, makea ja suutuntumaltaan sopivan tuhti Kagumoini AA sopi tähän hetkeen täydellisesti.

Voisin kuvitella, että Andanten asiakaspaikat täyttyvät iltapäivällä, kun alueen ihmiset pääsevät töistä. Olin paikalla suunnilleen lounasaikaan ja väkeä ei ollut juuri nimeksikään, kuten aiemmin jo kerroinkin. En millään jaksa uskoa, että tällainen paikka olisi läpi päivän hiljainen. Paikalle saapuneet asiakkaat tilailivat nautittavaksi pääasiassa espressopohjaisia maitokahvijuomia. Menipä siinä myös pari cappuccinoa mukaanotettavaksi.

Aivan ehdottoman huippu kahvipaikka tämä Andante. Tiloiltaan äärimmäisen viihtyisä, tunnelmaltaan sopivan seesteinen sekä erinomainen kahvilapalvelu tekevät tästä minulle pakollisen käyntikohteen Helsingissä päin pyöriessäni. Kaltaiseni kahvihifistelijät ja paremman kahvin ystävät arvostavat varmasti mahdollisuutta hankkia eurooppalaisten huippupaahtimoiden tuotteita myös kotiin vietäväksi. Minulle iso plussa on myös se, ettei kahvilan tiskiä pienennä henkilöauton kokoinen vitriini täynnä kaikenlaista sämpylää, kakkua, torttua, marenkia, keksiä ja muuta leipomusta, vaan määrä on erittäin hillitty. Andante tekee itse osan tarjottavista, mutta tuotteita tulee myös Patisserie Teemu & Markus -nimiseltä konditorialta. Kun tähän kaikkeen lisätään oivallinen sijainti, tunnelmaa tuova taustamusiikki ja asiansa osaavat baristat, niin huippupaikka on valmis. Miksei tällaista kahvilaa voisi olla jokaisessa isommassa kaupungissa? Andante, me näemme vielä!

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *