Haastattelu: Tuomas Kumpula / Rovaniemen Kahvipaahtimo

Joulukuun alussa pyörähdimme koko perheen voimin Rovaniemellä pienellä joulunalusreissulla. Olin ujuttanut reissuohjelmaani myös juttutuokion Rovaniemen Kahvipaahtimon Tuomas Kumpulan kanssa. Alustavasti olimme jo muutama kuukausi aiemmin sähköpostin kautta puhuneet paahtimovierailusta, mutta tämä ei valitettavasti onnistunut. Tuomas, miksei?
– Uudelleenorganisoin toimintaa ja valitettavasti oma paahtimotoiminta Rovaniemellä piti lopettaa. Yritys jatkaa toimintaansa kyllä, mutta paahtotuotanto ostetaan sopimuspaahtona kotimaisilta pienpaahtimoilta. Lähinnä siksi, että oman paahtimon laitekanta oli kapasiteetiltaan niin pientä, että suurempien tilausten tullessa tuotanto ruuhkautui ja esimerkiksi joulusesonki oli täysi mahdottomuus. Koneinvestoinnit eivät olleet mahdollisia, eikä liiemmin rekrytoinnit. Kaikki alkoi aikanaan Kauppayhtiön tiloista ja nyt kävi sitten näin, valitettavasti.

Edellämainittu kuulostaa varmasti dramaattisemmalle kuin mitä se todellisuudessa on. Rovaniemen Kahvipaahtimo on yhä yrityksenä olemassa ja Tuomas on yhä vetovastuussa kahvien ”suunnittelusta”, paahtotyö vain tilataan toiselta kotimaiselta pienpaahtimolta. Tämä kuitenkin mahdollistaa esimerkiksi Reilun Kaupan sekä luomukahvien tarjonnan. Ei ole kuitenkaan poissuljettua, etteikö paahtotyötä tehtäisi vielä joku päivä Rovaniemellä omassa paahtimossa.
– Kysyntää kahveille on edelleen, mutta jälleenmyyjiä saisi olla reilusti enemmän. Olisihan se mahtavaa saada paahtaa Lapissa kunhan olosuhteet sen mahdollistavat. Paahtimotoiminta edellyttää kuitenkin valmiita markkinoita, suhteellisen varman ja valmiin asiakaskunnan sekä mahdollisesti useamman yrittäjän. Tässä oppi nyt kantapään kautta asioita, joita olisi pitänyt tehdä toisin.

Mitä siis olisi pitänyt tehdä toisin? Tai mitä mestari itse olisi halunnut tehdä toisin?
– Homman olisi pitänyt alusta asti kulkea ”kahvila” edellä, eli samassa tilassa olisi toiminut sekä kahvila että paahtimo. Ajatus tällaisesta paahtimokahvilasta ei valitettavasti koskaan toteutunut, koska se olisi ollut mahdottoman hankalaa.

Tuomas ei selvästikään ole jäänyt liikaa oman paahtotoiminnan kohtaloa suremaan, vaan on puskenut määrätietoisesti eteenpäin. Millaisena mies näkee Rovaniemen muun kahvimeiningin ja kahvilakulttuurin? Tässä vaiheessa mainitsen, että istumme Musta Kissa -nimisessä pubissa, joka tarjoilee Rovaniemen Kahvipaahtimon kahvia. Tilaamani suodatinkahvi maksoi 2,5 euroa ja se valmistettiin vastajauhetuista pavuista. Huippua!
– Rollon kahvit ja kahvilat ovat suurimmalta osin hiukan niin ja näin. Kohtuullisia suodatinkahveja saa siellä täällä, mutta espressot ovat pääasiassa huonoja. Tuntuu, että kahviloilla kilpailu tapahtuu pääasiassa jollain muulla kuin itse kahvilla (laitteilla, syötävillä, lounastarjouksilla ja niin edelleen). Valitettavan harva tajuaa tai uskaltaa lähteä laadukkaan raaka-aineen perään ja erottua sitä kautta tekemisellään kilpailijoista. Pienpaahtimoiden kahvilla on suht huono kate, joten riski voi olla isokin.

Etelässä meininki on aivan eri. Tämän myös Tuomas tietää erittäin hyvin.
– Etelässä menestyminen on huomattavan paljon helpompaa. Vaikkakin esimerkiksi tilavuokrat ovat kovemmat, on myös yleinen elintaso korkeampi ja turistien määrä tasaisen ympärivuotista verrattuna Rovaniemen joulukuulle keskittyvään turistiruuhkaan. Helsingin pienpaahtimoilla lähes kaikilla onkin omat kahvilansa jos nyt ei aivan paahtimon yhteydessä, niin samassa kaupungissa kuitenkin. On harmillista, että Suomen kahvikulttuuri on ja elää Helsingin suunnalla. Skene olisi ehdottomasti saatava laajenemaan myös maakuntiin ja pienempiin pitäjiin.

Rovaniemi kun sijaitsee melkoisen pohjoisessa koko maapalloakin ajatellen, niin onko Rovaniemen Kahvipaahtimo näin ollen maailman, tai edes Euroopan, pohjoisin kahvipaahtimo?
– Ei valitettavasti. Ehkä EU:n pohjoisin, mutta Euroopan ei missään nimessä. Norjasta ainakin löytyy vielä pohjoisempana oleva kahvipaahtimo.

Ja nyt kun muu maailma tuli puheeksi, niin Tuomas heittää pöytään mielenkiintoisen kysymyksen.
– Suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa. Paulig ja Meira ovat molemmat todella isoja paahtimoita. Kotimaisten markettien kahvihyllyissä löytyy valikoimaa reilusti ja mukana on myös esimerkiksi ruotsalaisen Löfbergsin tuotteita. Mutta miksei suomalaisten paahtimoiden tuotteita löydy vastaavasti taas esimerkiksi Ruotsin markettien valikoimista? Suomen markettikahvien valikoima ja laatu on kuitenkin kohtuullinen.

Niin, miksihän näin? Ehkä Juhla Mokkaa ja Kulta Katriinaa löytyy jostain rajanylityspaikkojen välittömästä läheisyydestä, mutta pidemmällä sisämaassa tuskin. Keskustelumme soljui eteenpäin jatkuvasti ja pian oltiinkin jo yleisesti suomalaisen kahvikulttuurin ja paahtimoiden yhteisöllisyyden parissa.
– Kahvi on yksi niistä vakiotuotteista, jonka hintaa suomalainen tuijottaa kuin piru Raamattua. Mainoslehdistä etsitään ”kolme pakettia kympillä” -tarjouksia ja niiden perässä juostaan marketteihin. Vaikka suomalainen kahvimaku on tyypillisesti ollut vaalean paahdon perään, niin tummat paahdot tekevät omaa reviiriään kahvipöytiin. Tumman paahdon suosion Suomessa osittain selittää vaaleapaahtoisen kahvin kitkerä maku, joka tulee halvalla ja huonolla keittimellä valmistamisesta.

Jos on kilpailu kovaa kauppojen hyllyillä, niin sitä se on myös pienpaahtimoiden kesken omalla sektorillaan.
– Pienpaahtimoita saisi ehdottomasti tulla vielä lisääkin ja paremman kahvin tietoisuus levitä. Lisäksi kannatan ajatusta jonkinlaisesta pienpaahtimoiden yhteisestä toimialayhdistyksestä, jollaista on itseasiassa parin tahon kanssa hiukan jo puheissa esiteltykin perustettavaksi. Yhdistys mahdollistaisi tiedon ja taidon jakamisen sekä avun tarjoamisen toisille. Pienpaahtimoyrittäjät kuitenkin suhtautuvat pääasiassa hyvin kollegoihin ja kilpailijoihin. Kilpailu on tervettä ja yhteistyö onnistuu, kuten tämä omakin kuvioni osoittaa.

Rovaniemen Kahvipaahtimo ei siis ole mennyt minnekään eikä mies paahtimohomman takana lannistunut nimeksikään. Ehkä tätä vaihetta voisi kutsua ”voimienkeräämiseksi” tai ”hengenvetämiseksi”. Ehkä näemme vielä Rovaniemen Kahvipaahtimon uuden uljaan tulemisen. Parituntinen meni Tuomaksen kanssa kuin siivillä, mutta matkaa oli jatkettava. Kiitos vielä herralle ajasta ja tarinoista!

Reissussa ei ollut oikeaa kameraa mukana, joten artikkelin kuvat on napsittu Oneplus 3 -puhelimen kameralla. Pahoittelen huonon kuvanlaadun aiheuttamaa mielipahaa.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *