Archive of ‘Tee’ category

Keltainen tee: Grandpa Special / TeeMaa

Tämän vuoden Helsinki Coffee Festivaleilla oli ilo nähdä edustamassa myös helsinkiläinen teehuone TeeMaa. Kävin rupattelemassa pitkän tovin heidän kanssaan ja samalla tulin maistaneeksi heidän savustettua keltaista teetään. Maistelu johti siihen, että ostin paketillisen tätä samaa tuotetta kotiin maisteltavaksi. Tee oli nimeltään Granpa Special. Tästä voit lukaista TeeMaasta tekemäni artikkelin.

Tämä kiinalainen keltainen tee tulee Hunanin alueelta. Keltainen tee on teelaaduista harvinaisinta ja vielä spesiaalimman tästä teestä tekee sen käsittely. Keltaisen teen lehtienhän annetaan muhia lämpimässä pari päivää ennen niiden kuivaamista. Granpa Special -teen erikoisuus on kuitenkin sen savustamisessa. Savustuksessa on käytetty vaahteran siemeniä. Tee tulee muuten TeeMaan omistajan kotikylästä, jossa vanhukset käsittelevät ja savustavat teen. Aika hieno lisä teen tarinaan. Pakkauksen etiketissä lukee muuten kiinaksi ”savustettu keltainen tee”.

Teen tuoksuttelu toi välittömästi mielleyhtymiä mustaan savustettuun teehen; Lapsang Souchongiin. Savuisuus on kuitenkin erilaista. Granpa Specialin savuisuus on makea ja terävähkö eikä lainkaan tervainen kuten Souchongissa. Silti savun aromi toi mieleen savusaunan. Tuoksussa oli myös pientä ruohoisuutta, voimakkuutta sekä edellämainittua makeutta.

Päätin valmistella teetä neljä desiä. Käytin valmistamiseen Chemexiä sen näyttävyyden vuoksi (ja tottakai siksi, että teen valmistus onnistuu siinä älyttömän nätisti). Annostelin lehtiä pari lusikallista Chemexin pohjalle ja päälle kaadoin neljä desiä 85-asteista vettä (etiketissä suositeltiin veden lämpötilaksi 80-90 -astetta). Haudutusaika oli 1,5 minuuttia. Ja kun haudutusaika oli ummessa, kaadoin itselleni sihdin läpi kupillisen. Jätin teenlehdet vielä loppuveteen ja testasin, että yliuuttuuko tee pahasti vai voiko näin tehdä ilman että teen maku siitä kärsii.

Teen väri oli kaunis vaalea keltainen. Ehkä väristä olisi tullut pidemmällä haudutusajalla vielä vähän tummempi. Tuoksusta tuli ensimmäisenä jälleen mieleen sauna. Annoin teen jäähtyä vielä hiukan ennenkuin kävin maistelemaan. Teen kermaisen pehmeä suutuntuma helli suun sisäpintoja ja reilu makeus oli kuin karkkia makunystyröille. Varsinainen maku oli melko hillitty ja mieto, joka teki kokonaisuudesta lempeän.

Entä mitä kävi sille toiselle kupilliselle? Siis sille, jonka jätin Chemexiin hautumaan jätetyistä lehdistä ensimmäisen kupillisen kaadettuani? No, seisottuaan noin viitisen minuuttia se oli ehtinyt jäähtymään aikalailla, väriä oli tullut runsaasti lisää (nyt se oli jo omenamehutiivistettä muistuttava) ja savuisuudesta oli tullut lempeän sijaan pisteliästä. Ehdoton maksimi haudutusajaksi tälle teelle on pakkauksenkin ilmoittama kaksi minuuttia.

Savustettujen asioiden ystävänä pidin Grandpa Specialista suuresti. Kermainen suutuntuma sekä runsas makeus tekivät tästä huippuhyvän jälkiruoka- tai iltateen. Sopivalla haudutusajalla valmistettu tee oli vielä erinomaista hiukan jäähtyneempänäkin eikä maussa ollut minkäänlaista kitkeryyttä tai pahoja makuja. Hankin mahdollisuuksien mukaan keltaista teetä kaappiini hyvästä syystä: ei taida olla keltaisen teen voittanutta, kun hakusessa on pehmeys ja elegantit maut?

Lue lisää...

Share

Vihreä tee: Alishan Gaba Green / Chaya

Jälleen kurkkaamme teekaapin puolelle ja kaivelemme sieltä pussillisen maisteltavaa. Chaya-yhteistyötuotteista on pari vielä maistelematta ja otetaan nyt yksi maistelematon: taiwanilainen vihreä tee nimeltä Alishan Gaba Green. Tämä(kin) tee on saatu yhteistyötarkoituksissa.

Alishan Gaba Green ei ole aivan tavallinen vihreä tee. Ennen lehtien poimintaa (tarkalleen ottaen kaksi viikkoa ennen) Gaba-teen lehdet varjostetaan, jolloin lehtien glutamiinihappojen määrä lisääntyy. Ja siinä missä teelehtiä yleensä hapetetaan, tämä tee onkin saanut typpikäsittelyn. Typpi muuttaa teen glutamiinihapot gamma-aminovoihapoiksi. Gaba-tee sisältääkin edellämainittua happoa melkoisen korkean määrän. Gamma-aminovoihappo on tärkein aivojen ja muun keskushermoston välittäjäaine, joka jarruttaa hermosolujen toimintaa. Hapon puute voi aiheuttaa ahdistuneisuutta, epileptisiä kohtauksia sekä masentuneisuutta. Tee kasvaa Taiwanin Alishan vuoristossa.

Kyseessä oli siis melkoisen ainutlaatuinen taiwanilainen tee. Teelehdet oli pyöritelty pieniksi papanamaisiksi palleroiksi, joten niiden koosta ei oikein päässyt selvyyteen ennen niiden hauduttamista. Lehtiä oli kuitenkin helppo tuoksutella. Lehdissä oli hiukan merilevämäinen aromi ja samalla hunajaista makeutta. Tuoksu oli yllättävänkin raikas, kun ottaa huomioon, että kuinka pieni pussillinen oli kyseessä (25 grammaa teetä pienessä sulkijalla varustetussa pussukkassa).

Ei muuta kuin valmistelemaan. Päätin valmistella teetä itselleni neljä desiä. Pussin etiketti ohjeisti seuraavasti: 1-2 teelusikallista lehtiä kahteen vesidesiin, 1-3 minuutin haudutus ja 90-100 -asteinen vesi. Tuo veden lämpötila kuulosti äkkiseltään aika korkealle, niin hauduttelin itse 85-asteisella vedellä. Lehtiä mittasin 3 teelusikallista ja haudutusajaksi päätin 2:30 minuuttia.

Jälleen kerran edessäni oli tee, jonka lehtien avautumista hauduksen aikana oli mahtava seurata. En sekoitellut lehtiä sen kummemmin, vaan annoin niiden kellua ja liikkua kannussa vapaasti samalla kun tarkkailin niiden käyttäytymistä. Osa avautui hyvinkin suuriksi, lähes kokonaisiksi lehdiksi, mutta seassa oli myös pienemmäksi jääneitä sekä rikkoutuneita lehtiä. Olipa siellä vielä muitakin yllätyksiä…

Lehtien seasta avautui myös pitkiä varsia tai oksia. Ei tämä minulle mikään katastrofi ole eikä tästä vankilaan joudu, mutta oli yllättävää nähdä, että sellaisista pienistä palleroista avautui vähän kaikennäköistä. Kaadoin valmiin teen sihdin läpi lasiini, jotta pääsisin ihailemaan valmiin teen väriä kunnolla.

Valmis tee oli kellertävänvihreää, lähes kirkasta. Sen tuoksu oli miellyttävän raikas ja selkeästi makea. Makeutta oli myös maussakin runsaasti. Makeuden lisäksi mausta nousi esiin jokin hassu ja hyvä vehnäleipäinen maku. Suutuntuma oli lähes kermainen ja jälkimaku jätti suuhun raikkaan tunteen. Makeus jatkui aina ensiryystöstä jälkimakuun saakka. Mitään kovin vahvaa ominaismakua ei esiin noussut tuon edellämainitun vehnäleipämäisen maun lisäksi.

Vihreät teet harvoin nousevat minulla huipputeen asemaan. Paitsi jos ne ovat erinomaisia. Alishan Gaba Green on nyt yksi näitä harvoja, joita voin oikeasti ylistää. Suurensuuri makeus, paksu suutuntuma ja varsinkin jälkimausta erottuva raikkaus olivat jotain sellaista, mitä vihreältä teeltä harvoin olen voinut odottaa, saati sitten maistanut. Tässä voisi ollakin yksi tee Lapsang Souchongin lisäksi, jota kaappiin voisin hankkia pahan päivän varalle enemmänkin. Onnistuisikohan tällaisen teen valmistaminen gaiwanilla sitten kun sellaisen on saanut hankittua…

Lue lisää...

Share

Raportti: Inspirational startup story + tea tasting from TeaBagPackers 24.11.2017

Kävipä kuulkaa niin, että sähköposti pirahti ja siellä odotti yksinkertaisesti kuvailtuna seuraavanlainen viesti: ”Hienoa, että Uuttaja on löytänyt TeaBagPackersin. Tahtoisin kutsua Uuttajan mukaan Tampereelle maistelemaan teetä ja höpöttelemään aiheesta”. Viestin lähettäjänä TeaBagPackers -sarjan tuottaja Krister Häll. Vastasin viestiin myöntävästi, ilmoitin itseni osallistuvaksi ja jäin odottelemaan perjantai-iltaa.

Vihdoin ilta koitti ja köpöttelin pelipaikalle Pinninkadulle Triben tiloihin. Paikalla lämmin vastaanotto ja heti teekeskustelu käyntiin. Tilat olivat tilaisuuden luonteen huomioonottaen erinomaiset: pehmeitä sohvia, pieni stage asian esittelijälle, hyvät äänentoistovälineet ja korkeat pöydät keittotilojen äärellä. Alkuun paikalle saapuneelle reilun 10 hengen yleisölle vedettiin rentoutuminen hengitysharjoituksen avulla (koska kiire/stressi ja tee eivät sovi yhteen) ja kerrottiin tarinaa TeaBagPackersin taustasta ja synnystä. Tilaisuus käytiin pääasiassa englannin kielellä, koska joukossa oli runsaasti suomea osaamattomia. Lisäksi kuulimme Kristerin tarinaa Sri Lankasta teetehtaalta (josta varmasti myöhemmin TBP:sin Youtube-sarjassa omat jaksonsa). Paikallaolijoita järkytti Kristerin kertoma info, että teetehtaan lattialta lakaistu teelehdistä tullut pöly lakaistaan talteen ja laitetaan teepusseihin. Näitä ”huippulaatuisia pussiteitä” meillä on sitten marketin hylly täynnä. Mietipä sitä kun ensi kerran kastat Liptonisi veteen.

Lyhyen ja ytimeikkään tarinatuokion päätteeksi valkokankaalla näytettiin TBP:n sarjasta kakkosjakso, jossa vieraillaan Turussa Teepolku-kaupassa ja esitellään gongfu-metodilla hauduttamista (oma suosikkijaksoni sarjasta tähän asti). Toisaalta olisi ollut kiva nähdä jakso, jota ei vielä ole Youtubessa nähtävillä, mutta mukava katsottava tuokin oli. TeaBagPackersin sarjasta vielä sen verran, että kolmen ensimmäisen viikon aikana sarja oli saanut jo reilut 1700 katselukertaa ilman maksettua mainostusta sosiaalisessa mediassa. Ei huono. Muita ennen maistelua käsiteltyjä asioita olivat muun muassa se, että kuinka tee on Suomessa edelleenkin ”kahvin ei-toivotun pikkuveljen” asemassa. Ravintoloissa voit hyvällä tuurilla saada suhtkoht kelvollista kahvia, mutta tarjottava tee on poikkeuksetta aina sitä samaa ison lafkan pussipölyä, jota ei oikein teeksi kehtaisi edes kutsua.

Sitten seuraava ohjelmanumero: teemaistelu. Maisteltavaksi meille valmistettiin viittä eri laatua teetä: pu’er, musta, vihreä, valkoinen sekä keltainen tee. Pikkuknoppina mainittakoon, että maistelemamme pu’er oli kakkumuotoon puristettua ja iältään 12-vuotiasta. Näiden lisäksi lopuksi vielä eräänlaisena bonuksena jostain kaivettiin esiin paahdettua vihreää teetä. Suurin osa illan maisteltavista oli muuten hankittu paikalliselta teekauppiaalta Teekauppa Veiströmiltä.

Moni maistelija oli ihmeissään, kun teessä olikin monia miellyttäviä makuja eikä lainkaan esimerkiksi kitkeryyttä tai raa’an kalan makua. Mikään maistelemistamme laaduista ei ollut maustettua, eli maku tuli täysin teestä itsestään. Ja kokoajan maistelun ohessa vaihdettiin tietoutta, kerrottiin omista kokemuksista ja kuunneltiin Kristerin antamaa lisäoppia. Vaikkei mies ole kauaa teen ystävä ollutkaan, niin tietoutta on karttunut jo kiitettävä määrä. Ei olisi huono suunta muillekaan. Ehkä siten saisimme teeasioitakin tässä maassa kuntoon.

Maistelun jälkeen koettiin vielä yksi, lähes sirkustasoinen, ohjelmanumero, kun pöydälle nostettiin Veljmies. Kyseessä oli teemaskotti (kutsutaan myös teelemmikiksi): savesta valmistettu apina. Kun Veljmiestä esiteltiin, yritin yhdistää apinan Kuopiossa olevaan samannimiseen suihkulähdepatsaaseen, mutten keksinyt että mitä samaa näissä kahdessa oli. Ehkä lemmikin hankkinut oli kuopiolainen ja nimesi sen vain patsaan mukaan? Veljmies kävi ensin kylmemmässä vedessä, jonka jälkeen se nostettiin pöydälle ja lautaselle. Tämän jälkeen Veljmies kasteltiin kuumalla vedellä ja sitten se yhteys lemmikin ja patsaan välillä löytyikin: Veljmies ruikkasi oikein kunnon pissakaaren pitkin pöytää. Ja tämän pienen Veljmiehen puolesta pitää sanoa, että hän peittosi kaaressa Kuopion vastaavan ainakin 6-0, sen verran komeassa suihkussa pissa lensi.

Veljmiehen aikaasaamien naurunremakoiden jälkeen tilaisuus julistettiin päättyneeksi. Kiitos vielä omasta puolestani tilaisuuden järjestäjille! Oli mukava ilta samanhenkisten ihmisten parissa teeasioista keskustellen. Sekä tietenkin teestä nauttien. Olipa ohimennen ajatusta, että josko Tampereelle saataisiin teemaisteluja säännöllisesti; jos ei kuukausittain, niin edes joka toinen kuukausi. Olisi aika bueno!

Lue lisää...

Share

Mikä ihmeen gongfu-haudutus?

Kuvan lähde: https://i.pinimg.com

Teen hauduttamiseen on olemassa monia eri menetelmiä. Ja suljetaas heti tässä vaiheessa ne pussiteet, teepyramidit ja vastaavat pois kokonaan tästä tarinasta. Nyt puhutaan laadukkaasta irtoteestä ja sen valmistamisesta nautittavaksi.

Irtoteellehän on saatavilla teepusseja, joihin voi teenlehtiä mitata haudutettavaksi kupillisesta aina litraan asti. En pidä tätä kuitenkaan omien kokemusteni perusteella läheskään parhaana menetelmänä irtoteelle, sillä pussi rajaa kauheasti sitä tilaa, jonka lehdet tarvitsevat auetakseen ja antaakseen parhaat aromit ja maut. Teekannut (esimerkiksi lasiset tai valurautaiset), joissa on kestosihti, johon haudutettavat lehdet mitataan, ovat jo askel paljon parempaan. Kuten myös mukit/kupit, joissa on oma lehtiastia, joka haudutusajan päätyttyä nostetaan valmiista juomasta pois. Lehdet voi myös mitata esimerkiksi lasikannuun ilman sihtejä tai vastaavia, hauduttaa tarvittavan ajan ja kaataa valmiin juoman kuppiin sihdin läpi. Tämä on ollut minulle mieluisin menetelmä. Ainakin tähän asti….

Teen juominen on minulle huomattavasti ”hartaampi” hetki kuin kahvin juominen. Siinä missä kahvia tulee ryysteltyä, maisteltua ja hörpittyä (ajatuksen kanssa ja rauhassa kuitenkin), niin silti teen äärellä sitä jotenkin hiljentyy ja keskittyy aivan toisella tavalla. Siksi en ihmettelekään yhtään, kun huomaan perehtyväni yhä enemmässä määrin teen gongfu-valmistukseen (kirjoitusulkoasu voi välillä olla myös kungfu) sekä siinä käytettävään välineistöön. Vaikka sana ”gongfu” voidaan tulkita monella eri tapaa, niin teen yhteydessä sen yleisin käännös on ”huolellinen/rauhallinen”.

Kiinalaisen teeseremonian mukainen gongfu-hauduttaminen eroaa roimasti meidän länsimaalaisten tavasta nauttia teetä. Ensimmäinen maininta teeseremoniasta on peräisin 1600-luvulta. Taiwanissa on oma versionsa gongfu-haudutuksesta ja heillä seremoniassa on enemmän välineistöä ja se eroaa monilta osiltaan hitusen. Gongfu-haudutuksen idea lyhyesti ja ytimeikkäästi on seuraava: runsaasti lehtiä (kolmasosa tai puolet haudutuskannusta), pieni kannullinen vettä (100-200ml), nopea haudutus ja useampi haudutuskerta. Pieni kannu siksi, että tee ei ole janojuoma vaan jalostunut nautintoaine. Huippulaatuisia oolong-teelehtiä on mahdollista ja monessa tapauksessa suotavaakin haudutella jopa seitsemän kertaa. Tällä menetelmällä suositellaankin valmistettavaksi yleensä joko oolong- tai pu’er-teetä.

Gongfu-haudutuksessa minua kiehtoo ehkä kaikkein eniten itse teekaluston laadukkuuden korostamisen lisäksi myös sen meditatiivisuus ja seremoniamaisuus. Nauttisin suuresti tilanteesta, jossa saisin vaikka kahdelle tai kolmelle ystävälleni tarjota gongfu-haudutettua teetä ja tehdä useita haudutuksia ja yhdessä tutkia, että kuinka teen maku muuttuu haudutusten myötä. Sekä tietenkin rauhoittua kaiken kiireen keskellä. Vaikkapa teemaan sopivaa musiikkia taustalla soiden.

Yksi ”olennainen” osa gongfu-seremoniaa on (jos siis valmistellaan perinteisen kaavan mukaisesti) on ottaa teelemmikki mukaan haudutusseremoniaan. Teelemmikit ovat pieniä savisia eläin- tai ihmishahmoja, joiden paikka on astioiden mukana seremoniaan kuuluvalla teetarjottimella. Teelemmikille annetaan myös teetä, eli kannusta kaadetaan valmista teetä myös lemmikin päälle. Lemmikkejä löytyy monenlaisia: on vesipuhveleita, Buddha-hahmoja, sammakoita, etanoita, kilpikonnia ja jos vaikka mitä. Osa vaihtaa väriä veden/teen lämpötilan mukaan.

Uunituore esimerkkisuoritus typistetystä gongfu-haudutuksesta löytyy kotimaisen TeaBagPackersin Youtube-kanavalta löytyvän sarjan kakkosjaksosta, jossa sankarit piipahtavat turkulaiseen Teepolku-teekauppaan. Kyseisen jakson voit katsoa alta.

Gongfu-haudutuksessa ei tietenkään ole pakko pyrkiä sen seremonimaisuuteen, vaan vaiheita voi oikoa oman maun mukaan. Lopputuloksen ja teen maun kannalta tottakai olisi suotavaa, että astiat olisivat asianmukaisia ja oikeankokoisia, ne esilämmitettäisiin ja haudutuksia tehtäisiin useita. Kaikki eivät ole niin näiden perinteiden ja hifistelyiden perään, mutta niille, jotka arvostavat hetken hiljentymistä ja meditatiivista, rauhallista tekemistä ja hyvästä teestä nauttimista, on gongfu-valmistaminen tutustumisen arvoinen juttu. Teetä voi näin nauttia seurassa tai itsekseen. Kuten kiinalaiset teegurut sanovat: ”Teetä yksin nauttiva oivaltaa parhaiten sen todellisen hengen”.

Mitä gongfu-seremoniaan sitten tarvitaan?

Kuten moneen muuhunkin hifistelyn lajiin, on myös gongfu-hauduttamiseen omat välineensä. Ja kuten Teekauppa.fi:n oma blogi välineistä sanoo: ”Valitettavasti sopivan kokoiset välineet ovat välttämättömyys gongfuttamiseen, mutta niiden hankinta on täysin gongfu-haudutuksen tuoman esteettisen edun arvoinen”. Valmiita settejä myydään ympäri internettiä ja useampi kotimainenkin teekauppa myy gongfu-astioita. Gongfu-setti perinteisesti pitää sisällään:

  • (yleensä) puinen teetarjotin, jonka alla muovinen tai metallinen valumisastia teelle ja vedelle
  • Yixing-savinen, yleensä 100-200 ml vetoinen kannu (myös Chaozhou -savinen on yleinen)
  • pienisilmäinen sihti, jonka läpi haudutettu tee kaadetaan kaatimeen
  • varsinainen teen kaatamiseen tarkoitettu kannu eli chahai (”teemeri”)
  • teemalja jokaiselle juojalle (100ml kannun kaverina 2 kpl, 200ml:n kaverina 4kpl)
  • teelemmikki
  • pyyhe
  • pinsetit maljojen käsittelyä varten
  • bambusta tai muusta puusta tehty lusikka/kauha lehtien annosteluun

Oikeasti välttämättömiä ylläolevista taitavat olla lähinnä maljat sekä savikannu. Kuitenkin kokonainen setti tuo jälleen kerran sitä paljon hehkutettua näyttävyyttä ja seremoniamaisuutta. Savikannukin on mahdollista korvata gaiwanilla (tai zhongilla), joka on pieni, usein posliininen tai lasinen, kannellinen haudutusastia. Gaiwanin kantta on hauduttamisen yhteydessä mahdollista käyttää teen tuoksun tutkimiseen. Tuoksutteluun on olemassa myös omat pienet ja juuri tähän tarkoitukseen olevat aromikupit.

Miksi en opeta, että kuinka gongfu-haudutus tulee tehdä?

Siksi, koska en omista gongfu-astioita enkä ole päässyt tätä käytännössä itse opettelemaan. Mutta voin luvata, että se on minulla opeteltavien asioiden listalla. Sen sijaan voin tarjota teille esimerkkejä ja Youtube-videoita aiheesta, jotta voitte makustella, että olisiko gongfu teillekin sopiva tapa haudutella ja nauttia teetä. Ehkä hauduttelun (ainakin minusta) tärkein pointti on, että ensimmäinen haudutus ei ole juotavaksi tarkoitettu, vaan sekä kannun että teenlehtien puhdistamiseksi. Lisäksi kastellut lehdet alkavat avautua ja ne antavat paremmin makua heti seuraavaan haudutukseen.

Kuten videoesimerkitkin sen osoittavat, on lopullinen tyyli aina hauduttajasta (tai teeisännästä, kuten seremonioiden yhteydessä on tapana kutsua) itsestään kiinni. Haudutus voi olla hyvinkin suoraviivainen ja typistetty tai vaihtoehtoisesti siihen voi hakea seremoniallisuutta musiikin, valaistuksen ja astioiden määrän avulla. Kukin tyylillään.

Olen itse yhä enemmässä määrin ihastunut tähän teenvalmistusmetodiin ja tulen iskemään omatkin kynteni siihen kiinni, kunhan aika on sopiva. Sekä tietty välineet hankittu. Olen katsellut tuntitolkulla videoita seremonioista ja aikomuksenani onkin yhyttää teehuoneita, joissa seremonia tai tällä menetelmällä haudutettu tee olisi mahdollista kokea. Teehuoneista kun ei juttua blogissani vielä olekaan. Teepolku on ehdottomasti käytävä kokemassa Turussa!

Jos sinulla on tiedossa jokin huippuhyvä teehuone, jossa gongfu-haudutus on mahdollinen tai huone on muuten vain vienyt sydämesi, niin heitä vinkki kommentteihin!

Lue lisää...

Share

1 2 3 5