Archive of ‘Kalusto’ category

Kalusto: Wilfa Svart Uniform -kahvimylly

Artikkeli tehty yhteistyössä Wilfan kanssa

Wilfa ja norjalainen kahviguru Tim Wendelboe ovat viimeiset neljä vuotta kehitelleet uutta kotikäyttöön tarkoitettua kahvimyllyä, joka kuitenkin sijoittuisi hiukan korkeampaan hintaluokkaan kuin Wilfan edelliset myllyt. Nyt tuo uutuusmylly on markkinoilla ja hankittavissa: Wilfa Svart Uniform.

Lue lisää...
Share

Kalusto: Knock Feldgrind 2 -käsimylly

Kuten aiemmassa artikkelissani jo kerroinkin, niin kahvikalustoni kasvoi yhden La Pavoni Europiccolan verran. Nyt oli vihdoin mahdollisuus valmistella kotosalla espressoja. MUTTA! Se toi mukanaan pienen ongelman. Oma Graef-myllyni ei taivu espressokarkeudelle asti, joten ostaisinko valmiiksi espressokarkeudelle jauhettua kahvia vai hankkisinko uuden myllyn nimenomaan espressoa varten? Sähköiset espressomyllyt ovat hyvissä hinnoissa, mutta voi kiesus ne ovat nättejä.

Lopulta päädyin kompromissiin. Ostin myllyn, mutta ostinkin käsimyllyn. Mylly on Made By Knock Feldgrind 2. Tämä oli se hivenen arvokkaampi hankinta, jonka tein Berliinissä The Barnin kahvila-paahtimolta. Ostohetkellä se kustansi 185 euroa (huhhuijakkaa). Mainitsenpa tässä samalla, että myllyn hankinnassakin oli Papuja ja polkuja -Jukalla sormensa pelissä. Hänellä oli myös La Pavonin seurana Feld2 ja hän kehui myllyä siinä määrin, etten alkanut enempää säästöjä kerryttämään, vaan The Barnille mennessä tein myllyhankinnan.

Knock on hankittu nimenomaan espressokonetta silmälläpitäen. Toisena vaihtoehtona minulla oli Comandante, joka olisi omaan silmään ollut miellyttävämpi, mutta hinta kipusi jo aivan liian kovaksi (235€ The Barnilla). Tämän hankinnan ja päätöksen myötä voin huoletta ruuvata Graef-sähkömyllyäni jokusen pykälän karkeammalle, koska Feld2 hoitelee tästä lähtien espresso- ja mutterikarkeudet. Kätevää!

Myllyn säätäminen on helppoa. Myllyn päällä kammen juuressa on nuoli, joka osoittaa karkeuden myllyn päähän numeroin merkityllä asteikolla. Säätäminen alkoi siitä, että myllyn käänsi niin hienolle kuin se suinkin menee ja siitä kierros kerrallaan selvittämään, että mikä karkeus on juuri sille omalle espressokoneelle sopiva. Tämä otti aikansa ja edelleenkin karkeuteen joutuu tekemään papukohtaisia hienosäätöjä. Kultaista keskitietä ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt.

Mylly purkautuu kolmeen osaan, joten putsaaminen on suht helppoa. Päällimmäisenä osana on kampi ja kansi, joilla karkeuden säätö tapahtuu, sitten varsinainen mylly pinnoitettuine teräksisine kartioterineen ja papusäiliöineen ja alimpana palasena on jauhetun kahvin säiliö. Feld2 ei vie pöydällä paljoa tilaa ja mustan värinsä ansiosta istuu kromisen La Pavonin vierelle todella nätisti. Painoa tällä Skotlannissa valmistetulla myllyllä on noin 600 grammaa. Myllyn runko on alumiinia ja se on tehty koneistamalla yhdestä palasta. Kammessa on riittävästi pituutta, jotta pidempikestoinenkaan pyörittäminen ei tunnu typerälle. ”Urakkanuppi” on sopivan kokoinen ja helpottaa pyörittämistä älyttömästi. Papusäiliöön mahtuu enintään 30 grammaa papuja kerralla.

Feld2 pystyy jauhamaan pavut tarvittaessa (kuulemma) jopa turkkilaiseen ibrik-valmistamiseen sopivaksi. Tähän käytetään siis jo käytännössä niin hienoksi jauhettua kahvia, että se on jo pölyä. Toistaiseksi tälle ei ole tarvetta, mutta katsotaan että mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan.

Tähän asti olen ollut myllyyn äärimmäisen tyytyväinen. Säiliöosa, johon jauhettu kahvi menee, mahtuu nimittäin juuri La Pavonin kahvaan, joten espressoa tehdessä kahvin laittaminen portafilteriin käy äärimmäisen näppärästi ilman kauheita sotkuja (jos osaa asiansa ja kädet eivät satu tärisemään). Mylly oli nopea ja näppärä ottaa käyttöön. Olen hankintaani erittäin tyytyväinen ja kyllä tähän hintaan täytyy jo laatua saadakin.

Lue lisää...

Share

Kalusto: La Pavoni Europiccola

Kaikessa hiljaisuudessa tulin hankkineeksi pientä lisäystä kalustopuolelle kesän aikana. Isoimpina tekijöinä tähän varmasti orastava espressokonekuume sekä kevyehkö hiillostus Papuja ja polkuja -blogin kirjoittajan Jukan puolelta (kiitos Jukalle laitteesta ja opastuksesta sen pariin!). Hän kun oli omaa laitettaan kauppaamassa ja tietenkin tarjotteli sitä myös minulle. Pitkään mietin, pohdin ja harkitsin ja lopulta sorruin. Enkä ole päätöstäni toistaiseksi katunut. Hyvät lukijat, saanko esitellä…

La Pavoni Europiccola -vipuvarsikeitin!

La Pavoni on nätti kuin aamukasteinen mustikkavarvukko aamu-usvan väistyessä auringon tieltä. Kauniita yksityiskohtia löytyy joka senttimetriltä ja kromin kiiltoon ei kyllästy. Jukka laittoi koneen mukana tulemaan kaiken, mitä hän oli alunperinkin siinä saanut mukana. Sekä bonuksena Joe Frex -merkkisen tampperin. Jälkeenpäin olen itse tilannut puhdistuspyyhkeitä, putsausharjan sekä kumisen tamppausmaton.

La Pavonilla on pitkä historia. Ensimmäiset koneet tulivat ulos jo vuonna 1961. Europiccola on itseasiassa suunniteltu jo -50-luvulla. Täsmennettäköön, että tämä laite on kuitenkin huomattavan paljon uudempi (lue: uusi). Vipuvarsikeittimen periaate on, että kun kone on lämmennyt ja vesi boilerissa oikean lämpöistä voi kahvin valmistamisen aloittaa. Espressokarkeudelle jauhettu kahvi kahvaan, kahva paikoilleen ja vivusta väännetään käsivoimin sopiva paine, jotta juoma saadaan valumaan kuppiin. Sähköä tarvitaan siis vain koneen lämmittämiseen. Se, mikä Europiccolassa on suurensuuri etu verrattuna moneen muuhun espressokoneeseen on se, että Europiccola lämmittää 0,8 litran kokoisen boilerin noin viidessä minuutissa. Tämän jälkeen se on käyttökunnossa. Ei tarvitse kolmea varttia seisoskella kahvinpuutostuskasta kärsien.

Tottahan toki koneesta löytyy myös maidonvaahdotin, jolloin oman espressonsa voi halutessaan vaahdotetun maidon avulla muuttaa mieleisekseen espressopohjaiseksi maitokahvijuomaksi. Tämä tosin kysyy jo hiukan kehittyneempää baristataituruutta ja itselläni on toistaiseksi vielä ihan riittävästi opeteltavaa tasalaatuisten espressojen valmistuksen kanssa. Olen huomannut, että jauhatuskarkeutta saa säädellä papukohtaisesti ihan jonkin verran.

Ai niin! Millä minä jauhan kahvit tätä varten? Vai ostanko minä valmiiksi jauhettua kahvia espressokoneessani käytettäväksi? En todellakaan osta. Riittääkö jo omistamassani Graefin myllyssä puhtia ja tarkkuutta jauhaa niinkin hienoa kuin espresso? Ratkaisin tämän ongelman…..no, enpäs kerrokaan vielä. Olkoot sekin omassa jutussaan.

Vaikka kone on näyttävä, seksikäs ja hurmaava, niin tässä on pikkuhiljaa syntynyt ideoita hiukan sen muokkaamiseen. Koneessa on kolme muoviosaa, jotka ovat äärimmäisen näkyvällä paikalla: maidonvaahdottimen käyttökytkin, boilerin tulppa sekä vipuvarren kahva. Mustaa, kiiltävää muovia. Ei sinänsä paha, musta ja kromi istuu ihan kivasti yhteen. Mutta mitäpä jos ne olisivatkin vaikka pähkinäpuuta? Aijaijaijai, olis nimittäin kahviharrastaja-puusepän mieleen se näky! Samoin netissä tulee välillä vastaan kuvia, joissa La Pavoniin on istutettu painemittareita. Boilerin paineen mittaamista en niin pidä tärkeänä tai olennaisena, mutta uuttopäähän painemittari olisi erittäin tervetullut pikku modaus, joka toimi omanlaistaan herkullisuutta ulkonäköönkin.

Jos sinuakin alkoi tällainen kiinnostamaan, niin käännyppäs esimerkiksi Creman puoleen (La Pavoni Europiccola 729€).

Harjoitukset jatkuvat ja teen blogiin lisää juttua, kunhan pääsen käsiksi myös tuohon maidonvaahdottamiseen. Sitä ennen on kuitenkin pohjatyön, eli espresson, oltava kunnossa.

Lue lisää...

Share

Uuttajan viimeisimmät välinehankinnat

Uusilla leluilla on aina kiva leikkiä. Tai ei niillä tarvitse välttämättä leikkiä, niillä voi tehdä myös vaikka kahvia ja teetä.

Kahvi- ja teeharrastaminen, kuten moni muukin harrastus, on monille välineurheilua. Kahvihommissa eniten irti saa jauhamalla pavut kahvimyllyllä itse juuri ennen valmistamista ja teen makuun pääsee parhaiden juuri sillä tietynlaisella haudutuspannulla. Tiedätte tämän? Ja joskus kaluste- tai välinehankintoja perustelee vain yksinkertaisesti sillä, että näyttää hyvälle tai ”pakko tuollainen on saada”.

Oman välineosastoni viimeisimmät hankinnat ovat olleet jo hetken käytössä ja sitten yhtäkkiä mieleeni juolahti, että miksipäs en näitä vaikka blogissakin asti esittelisi. Aloitetaan isoimmasta.

Vihdoin kahvinurkkauksestani löytyy pour over -hommien kruunu, eli viimeisen päälle vedenkaatokannu. Olen vertaillut vaihtoehtoja ja etsinyt mieluista pitkin nettiä, mutta päätöksenteko (sekä budjetin saaminen kasaan) oli pitkä prosessi. Vihdoin kaikki naksahti kohdilleen ja tilasin itselleni Creman verkkokaupasta Fellow Stagg Pour Over Kettle -vesipannun. Pannun vetoisuus on litra, kannessa on lämpömittari ja väri on upea mattamusta. Tottakai olisin kelpuuttanut myös Stagg EKG:n, mutta Suomeen toimittavaa myyjää oli aika haasteellista löytää. Lisäksi hinta kipusi jo tuplaan tästä.

Staggia voi käyttää niin sähkö-, puu- kuin myös induktioliedellä. Tai tehdä kuten minä olen tehnyt: keitän veden erillisellä vedenkeittimellä ja kaatelen kuuman veden Staggin kitusiin, josta sitten varsinainen valmistuskaato tapahtuu. Ratkaisevina puolina Staggin valinnan suhteen olivat sen mattamusta väri, hiukan kompaktimpi koko kuin esimerkiksi Harion vastaavassa kannussa sekä kahvan muotoilu. Harion kannu ei oikein istunut käteeni siinä määrin luontevanoloisesti kuin tämä. Sitäpaitsi, eikö välillä ole mukava nähdä kahvinurkkaus tai keittiö, jossa on joku muu kannu kuin se tylsä Hario? Jos joku miettii, että onko se nyt kahvihommissa ihan älyttömän välttämätön tuo tuommoinen kastelukannu, niin koetas päästä kerran kokeilemaan ja tee vaikka vertailua: valmista ensin pour over -kahvi vedenkeittimellä ja sen jälkeen tällaisella. Yö ja päivä, you know.

Sitten siirrytään välineistössä pykälää pienempiin artikkeleihin. Olen kirjoittanut jo aiemmin artikkelin teen gongfu-haudutuksesta ja gongfu-seremoniasta. Näihin kuuluu olennaisena välineenä gaiwan. No, arvatkaas mitä…

Tadaa! Älkää antako huonojen kuvien häiritä, kaikki nämä välineet ovat huomattavan paljon kauniimpia luonnossa. Mutta ylläolevassa kuvassa on siis minun ensimmäinen gaiwanini. Se on hankittu Tampereen teemieheltä, eli Teekauppa Veiströmiltä. Vetoisuus tällä mallilla on hieman reilu puolitoista desiä. Ulkopinnan väriltään gaiwan on kahvinruskea, sisäpinnalta taasen maidonvalkoinen. Ulkopinta on savinen ja sisäpinnat ovat posliinia. Posliinipintaisia gaiwaneita pidetään helppoina ensikertalaisille, sillä ne eivät ”ime” itseensä teetä ja sen aromeja ja näin sillä onkin mahdollista valmistella teelaatuja laidasta laitaan. On enemmän itse teestä kiinni, että soveltuuko se gaiwanilla valmistettavaksi. Esimerkiksi jotkin pienilehtiset vihreät teet voivat olla hankalia tapauksia.

Tottakai gaiwan vaatii kaverikseen pari pientä lisäartikkelia. Gaiwanista harvemmin kaadellaan suoraan esimerkiksi kuppiin, vaikkei väärin sekään ole. On kuitenkin ehkä suositeltavampaa kaataa tee gaiwanista ensin erilliseen kaatimeen ja vielä mieluusti sihdin läpi, jottei teen sekaan tule lehtiä (mikä nyt ei varsinaisesti ole mikään ongelma). Tätä varten on olemassa niin sanottu teemeri, eli chahai.

Teemeri on siis kuvassa oikealla. Sen päällä on metallinen kestosihti, jonka verkko on todella tiheä. Teemereen ei siis pitäisi todellakaan päätyä kuin valmista teetä. Teemeri ja sihti on hankittu TeeMaa-teekaupasta. Samalla reissulla ja samasta paikasta on hankittu myös kaksi kappaletta lasisia pieniä teemaljoja.

Stagg syrjäytti vedenkeittimen kaikessa pour over -valmistamisessa kuten myös Aeropressillä tehdessä. Pressopannuvalmistus hoituu yhä perinteisellä vedenkeittimellä, mutta kaikki lajit, joissa tietynlaisen kaatamisen tärkeys korostuu, on Stagg aina hollilla ja käyttövalmiina. Teetä olen valmistellut edelleenkin pelkän kestosihdin tai valurautapannun avulla, mutta välillä gaiwanilla kikkailu on enemmän kuin paikallaan. Hiukan harjaannuttuani ja sopivien teelaatujen sattuessa kohdalle varmasti blogiinkin asti tulee jotain gaiwan-haudutetun teen maistelua tai vastaavaa. Gaiwanin seurana tahtoisin vielä olevan teetarjottimen, jottei kaikkien yli- ja ohivaluneiden vesien kanssa olisi niin kovaa huolta. Voisihan sitä käyttää tietysti vaikka isoja lautasia näiden alla roiskeiden estämiseksi, mutta siitähän syntyisi tiskiä (ja minä olen laiska).

Pienet päivitykset ja lisäykset välinepuolella ovat välillä ihan paikallaan. Näillä päästään taas hurjan paljon pidemmälle. Nähtäväksi jää, että mitä sitä seuraavaksi tulee hommattua tai minkä kokee niin ”älyttömän tarpeelliseksi”, että sellainen on vain yksinkertaisesti pakko saada. Lue lisää...

Share

Uuttajan kirje joulupukille

Rakas Joulupukki

Kuten varmasti sen jo tiesitkin, niin olen ollut hurjan kiltti ja ahkera tänä vuonna. Tai oikeastaan olisin voinut kyllä olla paljon ahkerampikin. Kesäkuussa syntynyt esikoiseni toi kuitenkin arkeen suhteellisen paljon ohjelmaa, niin siksi blogiahkeruus otti ehkä pienen kolauksen. Pikkuisen poikamme syntymä oli kuitenkin älyttömän ihana ja mahtava asia, eli en todellakaan valita.

Lue lisää...

Share

1 2