Baristakurssilla Pirkanmaan Paahtimolla

Eräänä tammikuisena päivänä huomasin Pirkanmaan Paahtimon päivityksen Facebookissa, jossa he ilmoittelivat kevään aikatauluja baristakursseista. Välittömästi syttyi idealamppu: mitäpä jos minäkin osallistuisin tällaiselle kurssille? Oppisi lisää espressoista, espressokoneista sekä espressopohjaisista maitokahvijuomista, kuten cappuccinoista. Ja ennenkaikkea pääsisi harjoittelemaan niiden tekoa. Tuumasta toimeen ja ilmoittautuminen sisään annettuun sähköpostiosoitteeseen. Kurssin ajankohta olisi tammikuun lopussa. Vahvistus tuli seuraavana päivänä, kuten myös lupa kuvata ja tehdä kurssista blogijuttu.

Olin kurssilaisista ensimmäisenä paikalla. Kurssin vetäjä Pekka oli juuri lopettanut 15 henkilön kahvikoulutuksen vetämisen ja valmisteli paikkoja meidän kurssiamme varten. Kauheaa ruuhkaa ei kurssille ollut, sillä minun lisäkseni ilmoittautuneita oli kaksi kappaletta. Pekka piti osallistujamäärää ihan sopivana: eipä ainakaan tulisi koneelle kauheaa jonoa ja odottelua.

Kaikki alkoi ihan perusjutuista: espressokoneeseen tutustumisesta, jauhatuskarkeuden esittelystä ja muista ihan perusasioista. Tämän jälkeen päästiin jauhamaan kahvia ja opettelemaan espresson tekoa. Espressoja tehtiin kahdessa erässä ja erien välissä teimme pienen hienosäädön myllyllä jauhatuskarkeuteen sekä jauhetun kahvin määrään kahvassa. Pekka korosti, että espressoja tehdessä on tärkeää maistella omaa lopputulosta, jotta osaa tehdä säätöjä oikeaan suuntaan. Myös tamppaustekniikkaa käytiin läpi.

Pekka veti meille ”demokierroksen” itse ja tämän jälkeen kahva ojennettiinkin jo kurssilaisten kouraan, eli kurssi pohjautui vahvasti itse tekemällä oppimiseen (kuten loogisinta onkin). Kahvia jauhettiin, espressoja valutettiin ja tiskiä tehtiin. Olin kyllä itsekin sitä mieltä, että kauhean montaa henkilöä enempää ei kurssille kannata ottaa. Pekan mukaan seitsemän henkilöä on ehdoton maksimi kurssille, mutta silloin on jo ilmeinen jonon syntymisen vaara ja odottelemaan joutuu väkisinkin. Myös aikataulu saattaa hivenen venähtää (kurssi oli parin tunnin mittainen).

Espressot olivat siis vain yksi osa kurssikokonaisuutta sekä tietty pohja seuraavaksi opeteltavalle asialle, eli cappuccinon valmistaminen. Ennenkuin ryhdyimme taiteilemaan joutsenia ja tulppaaneja juomien pinnalle, niin aloitettiin jälleen pyramidin juurelta: ensin oli opittava vaahdottamaan maito oikein ja kaatamaan se espresson sekaan creman läpi.

Olette varmasti kahvilassa käydessänne silmäilleet, kun barista valuttelee vaahdotetun maidon juomaanne ja tekee pinnalle esimerkiksi sydämen tai edellämainitun tulppaanin? Oletteko miettineet, että onpa helpon näköistä ja olispa kiva kokeilla? No, se on todella kivaa kokeilla, mutta se ei ole ollenkaan niin helppoa kuin mille se näyttää. Tämä on laji, joka vaatii harjoittelua. Siksi siitä kisataankin vuosittain ympäri maailmaa kansainväliselläkin tasolla. Eikä tällainen baristakurssi sinusta mitään latte art -mestaria vielä tee, mutta se antaa erinomaiset eväät alkuunpääsemiseen ja ennenkaikkea intoa ja pontta harjoittelemisen jatkamiseen kotosalla, mikäli asianmukaiset laitteet löytyy.

Kone kävi lähes kaiken aikaa
Paino oli itse tekemisessä, mutta Pekka piti vierellä vahtia siltä varalta jos sattuisi menemään sormi suuhun

Kun alkoi näyttää sille, että creman läpi kaataminen luonnistui ilman ongelmia, oli aika siirtyä pykälän verran eteenpäin: nyt juoma viimeisteltäisiin valkoisella maitovaahtotäplällä (latte artia ei vieläkään tehty, vaan ensin harjoiteltiin vaahtojäljen jättämistä). Vasta kun saimme vaahtotäpliä juoman pinnalle oli lupa siirtyä kokeilemaan sydämen taiteilemista.

Jälleen kerran Pekka antoi ensin mallisuorituksen ja me kolme kovasti pyrimme siihen samaan. Pienessä ryhmässä jokainen sai kokeilla useamman kerran ja vaikka jokaista hiukan jännitti oman suorituksen kohdalla, niin porukalla päästeltiin pieniä nauruja lopputuloksille. Pekka loi opastuksellaan ja näkemyksillään rennon oppimisen ilmapiirin, jossa kaikilla oli hauskaa olla ja tehdä.

Paidan selkämyksen teksti sopisi mielestäni minkä tahansa pienpaahtimon tai kahvilan tunnuslauseeksi
Allekirjoittaneen näyte sydämestä. Taisi olla enemmänkin lehti. Seuraavaan kupilliseen onnistuin vahingossa taiteilemaan keskisormen, mutta hienovaraisuuden tähden jätän kuvan siitä julkaisematta

Tällainen kurssi on omiaan myös avaamaan silmiään siihen, että miten haastavasta hommasta kahvilatyöskentelyssäkin on lopulta kyse. Ja ennenkaikkea baristan tehtävästä. Huippubaristahan on kahvinvalmistajan ja -tarjoilijan ohella ennenkaikkea asiakaspalvelija. Baristan työt oppii vain ahkeralla harjoittelulla ja runsaiden ”hukkakupillisten” myötä. Kuten monella muullakin alalla, niin tässäkin sitä oppii arvostamaan ammattilaisia ihan toisella tapaa kun alkaa itse räpeltämään ja toteaa, ettei se nyt ihan niin helppoa ollutkaan kuin mille se näytti. Suosittelen kokeilemaan!

Lopuksi käytiin vielä läpi kahvilan päivittäiset espressokoneen puhditustoimenpiteet
Pitkin pöytätasoja oli nähtävillä kovan harjoittelun lopputulema, eli iso kasa käytettyjä espresso- ja cappuccinokuppeja

Kelle tällainen kurssi on sitten tarkoitettu, jos tämä ei tee kenestäkään ammattibaristaa? No ainakin ehdottomasti sellaiseksi aikovalle ja haluavalle. Ammattilaisen ohjauksessa saa kädestä pitäen alkuopastuksen, runsaan määrän teoriaa sekä arvokasta kokemusta. Lisäksi kurssi on erinomainen pidemmälle ehtineelle kotiharrastajallekin, joka on hankkimassa tai jo hankkinut espressokoneen kotiin. Vaikka kurssilla saimme käyttää huippulaadukasta ammattikonetta, niin toimintaperiaate on kuitenkin ihan sama kuin edullisemmissa kuluttajille tarkoitetuissa laitteissa. Kotiin on turha hankkia tuhansilla euroilla laitteita, jos ei ole mitään tietoa siitä, että kuinka niillä on tarkoitus loihtia maukkaita kahvikupillisia.

Pienessä ryhmässä jokainen sai reilusti aikaa ja mahdollisuuksia harjoitella kaikkea. Pekka antoi tarvittaessa kädestä pitäen opastusta, mutta pääasiassa ohjat olivat omissa käsissämme ja saimme varmasti tuntumaa kaikkeen tekemiseen. Kurssin päätteeksi täyttelimme palautelappusen kurssikokemuksesta. Itse annoin hyviä tai kiitettäviä arvosanoja jokaiselle osa-alueelle ja sanalliseen osioon esitin, että ei olisi ollenkaan paha vaikka kurssin pituuteen laittaisi vaikka 30min lisää. Vaikka meitä oli vain kolme paikalla, niin silti tuntui että parituntinen meni todella äkkiä. Kysymyksiä ja keskustelua oli kuitenkin aikalailla ja tekemistäkin riitti, niin kyllä siinä äkkiä parituntinen on tehokkaasti käytetty. Voin vain kuvitella sitä kiireen määrää kun paikalla on täysi miehitys, eli vetäjä ja seitsemän kurssilaista.

Omasta puolestani lämmin kiitos vielä Pekalle kurssille pääsemisestä sekä opetuksesta. Kiitos myös kurssitovereille: oli huisin hauskaa harjoitella kanssanne! Toivottavasti teitä puraisi pieni espressokärpänen ja harjoitukset jatkuvat teilläkin tahoillanne! Minulle ainakin jäi sellainen pieni nälkä, että olisipa kiva käydä lisääkin tällaisia kursseja…

Pirkanmaan Paahtimon kurssitarjonta löytyy täältä.


Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *