Aeropressillä Nepal Mount Everest Supreme luomu / Vee, München

IMG_5208Tadaa! Tällä kertaa Uuttaja maistelee maailman pohjoisimman kahvinkasvatusalueen satoa. Nepal Mount Everest Supreme ei kasva nimestään huolimatta aivan Everestillä, mutta noin 100 kilometrin päässä siitä. Nepalin vuoristoseudun maaperä tuo kahviin täysin omanlaistaan makeutta ja makumaailmaa, luomuna tottakai. On sanomattakin selvää, ettei tätä kahvia saada mitään järkyttäviä määriä vuosittain, vaan kyseessä on verrattain pieni kahvitila, joka tätä herkkua tuottaa. Tämä tekee Supremestä tottakai erittäin haluttua ja kysyttyä kahvia.

Tämäkin kahvi tarttui mukaani joulukuun matkalta Müncheniin ja Vee:n paahtimokauppaan. Valitsin kahvin puhtaasti sen nimen perusteella tutkimatta etiketin kuvausta sen kummemmin. En vaivautunut edes kysymään, onko kyseessä tumma vai vaalea paahto. Pussin avattuani olin ehkä hivenen pettynyt: jälleen yksi tummapaahto tältä samalta paahtimolta. Mitä ilmeisemmin Vee:llä ei vaaleita paahtoja juuri harrasteta. Harmi.

IMG_5211Nepalilainen ei ole onneksi aivan hiileksi paahdettua, mutta keskipaahtoa hiukan tummemmaksi kuitenkin. Sanoisin tuttavallisesti paahtoasteen olevan sellainen 4/5. Halusin ensikosketuksen tähän kahviin Aeropressillä, jotta pääsisin heti käsiksi sen aromimaailmaan ja suutuntumaan. Aeropress onkin erinomainen väline eri maiden kahvien makuprofiilien kartoittamiseen ja vertailemiseen. Tämänkin kahvin valmistan annostelemalla 18 grammaa suodatinkarkeutta hienommaksi jauhettua kahvia esilämmitettyyn Aeropressiin (olen alkanut suosimaan tätä metodia) ja Aeropress vettä täyteen. Jos olet uusi Aeropress-käyttäjä ja valmistaminen on hiukan hakusessa, niin täältä voit käydä lukemassa minun tavastani valmistaa Aeropress-kahvia.

IMG_5212

IMG_5217Jauhettuani kahvin tutkin tottakai sen kuivatuoksua. Annoin kuivatuoksutteluhommaa myös Petralle, joka analysoi Mount Everest Supremen näin:

”Tää on tosi tumma paahto. [Pitkä tuoksuttelu] En mä saa tästä oikein mitään irti, tää on niin kauheen tummaks paahdettu.”

Samaan kallistun minäkin. Paahteisuuden lisäksi omaan nenään kuitenkin tarttui mustikkaista tuoksua, kuten myös jotain tulppaanin kaltaista kukkaistuoksua. Maistelemaan Petra ei tällä kertaa ryhtynyt.

IMG_5219IMG_5224Maisteluprosessi oli mielenkiintoinen, sillä Mount Everest Supreme on melko moniulotteinen tuttavuus. Suutuntumaltaan todella täyteläinen ja melko hapokas kahvi on mustikkaisen makea ja sivuaromissa on pikkaisen vaniljaista vivahdetta. Jälkimaku on pitkä, teemäinen, miellyttävä ja maultaan hyvällä tavalla ”puinen”. Kahvin hapokkuus tekee siitä terävän ja maut erottuvat heti. Taas voivottelen mielessäni, että millaistahan herkkua tämä olisi vaaleampana paahtona. Jälleen kerran siis harmittelen Vee:n tummapaahtofetissiä. ”Perstuntumalta” voisin nimittäin kuvitella, että tämä toimisi vaaleana tai keskipaahtoisena vielä paremmin.

Nepalilainen Mount Everest Supreme on erittäin iskevä ja voimakas kahvi, jonka hienoimpia aromeja jää kuitenkin näin tummapaahtoisena kaipaamaan. Siitä voi erottaa marjaisuuden ja makeuden, mutta ei siinä määrin kuin aistit tahtoisivat. Jää fiilis, että niitä pitäisi saada kaivettua vielä enemmän esiin. Voikin olla, että testaan tämän vielä Chemexillä vertailun vuoksi. Pressopannu voisi myös olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Hitaana sunnuntaiaamuna tällainen ”ätäkän hapokas” kahvi on omiaan aamupalan ryhdittäjänä eikä tätä voi ottaa vain yhtä kupillista. Hankin varmasti uudestaan, jos/kun mahdollisuus tulee.

IMG_5220

 

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *