Aeropressillä kimppamaistelu / Bonanza Coffee Roasters

IMG_6483Uuttaja-blogin vakiovieras Pekka käväisi lyhyellä lomalla Berliinissä ja ehti muulta ohjelmaltaan käväistä myös paikallisella kahvipaahtimolla, Bonanza Coffee Roasters:lla, hakemassa kotiintuomisia. Bonanza muuten täyttää tänä vuonna 10 vuotta, joten Uuttajalta lämpimät onnittelut sinne suuntaan! Herrasmiehenä Pekka kiikutti pussit Uuttajan tupaan ja vaati kimppamaistelua tuomisista. Mikäpä minä olin vastaan väittämään?

IMG_6497Pekan mukaan tarttui 350 grammaa kenialaista (Kenya Gichathaini) ja saman verran etiopialaista (Ethiopia Kelloo) kahvia. Kahvien mukana tuli infokortit, jotka sisälsivät kaiken olennaisen tiedon kahvien alkuperästä. Mainittakoon, että kahvit kasvavat 1800-2000 metrin korkeudessa ja molemmat olivat prosessoinniltaan pestyjä. Molemmat olivat myös hiukan keskipaahtoa vaaleampia.

Afrikkalaisten kahvien ystävinä olimme innoissamme kahveista. Valmistusmenetelmäksi valittiin tälle kerralle Aeropress ja valinnan perusteena yksinkertaisesti se, etten ole käyttänyt laitetta pitkään aikaan (kyllä, näinkin ammattimaisesti valitsen joskus valmistusmenetelmäni). Molemmat kahvit valmistettaisiin samalla reseptillä: 16 grammaa suodatinkarkeutta hienommaksi jauhettua kahvia ja 220 grammaa, eli täysi tuubi, noin 90-asteista vettä. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun punnitsen veden määrän Aeropressillä valmistaessani.

IMG_6488IMG_6494Aloittava kahvi sai luvan olla Ethiopia Kelloo. Pavuista Pekka haistoi runsasta pähkinäisyyttä, joka kuitenkin katosi jauhettuamme pavut. Jauhetusta kahvista sen sijaan irtosi mokkasuklaan ja ananaksen aromeja. Ananasta pohdimme pitkän aikaa, emmekä oikein olleet varmoja tästäkään. Paahtimon oma luonnehdinta tästä hedelmäisestä aromista oli päärynä. No, ehkä se oli vähän sinnepäin.

Vaan mites sitten maku ja muut maistelussa havaitut piirteet? Suutuntumasta olimme yhtä mieltä: se oli vetistä. Lisäksi se oli kirpeähkö tai jopa suolainen, ehkä tavallaan metallinen. Maistelu jättää poskien sisäpinnoille jotenkin nahkean tunteen. Yksittäisiä makuja emme ryhtyneet nimeämään, koska niiden tunnistaminen oli lähes mahdotonta. Tämä keskihapokas ja todella haastava kahvi oli luonteeltaan mehuisa, vaikkei mausta mitään hedelmiä tai marjoja pystynytkään poimimaan.

IMG_6490Seuraavaksi kenialaisen kimppuun. Pavuista irtosi vieläkin pähkinäisempi tuoksu kuin Kelloosta. Mutta ennen lopullisen totuuden julistamista pavut oli vielä jauhettava. Mylly huutamaan ja jauhettu kahvi nenän eteen. Mitä Gichathaini tarjoaisi aromipuolelta?

”Tummaa” aromimaailmaa: pähkinäisyyttä ja rusinaa. Lisäksi tuntui, että jokainen kahvipurkin pyöräytys toi tuoksuun jotain uutta, mutta edellämainitut pähkinät ja rusinat olivat ja pysyivät. Hyvä tuoksuyhdistelmä mielestämme.

Tuoksun tutkinnan jälkeen kahvi valmistettiin edellämainitun reseptin mukaan. Lusikat kauniiseen kouraan ja makuja havainnoimaan! Kenialaiskahvin makumaailma tarjosi mehuisuutta, kirpeitä marjoja, omenaa, mausteisuutta ja jälkimaussa karvautta. Suutuntumaltaan kahvi oli sileää. Tämäkin kahvi oli hapokas, muttei äskeisen etiopialaisen veroinen.

Näiden kahden kahvin keskinäisen kisan voitti tuomariston (eli Pekan ja minun) yksimielisellä päätöksellä Kenya Gichathaini. Sen hapokkuus ja kirpeys eivät olleet aivan niin ”övereitä” kuin Ethiopia Kelloon. Vaikka molemmat kahvit olivat yksittäisten makujen nimeämisen kannalta todella (korostan sanaa ”todella”) haasteellisia, ne olivat silti oikein hyviä pyhäpäiväkahveja. Kahvien tuoksuissa oli eroja, mutta varsinkin kokonaismaussa taas oli paljon samaa. Jos kahvit olisi maistellut sokkona tämän jälkeen ja tehtävänä olisi ollut nimetä kahvit, niin todennäköisesti ei olisi onnistunut.

IMG_6495

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *