Aeropressillä Kahvisi-kahvi Kolumbia Sierra Nevada / Inka Paahtimo

Tämä artikkeli tulee aivan liian myöhässä ollakseen ajankohtainen. Kuten eräs herra Stubb sanoisi: ”Sori siitä”. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.

Marraskuun Kahvisi-kahvi oli edellisiä tummapaahtoisempi. Kahvi tulee Kolumbiasta, on luomua ja Inka Paahtimon paahtamaa. Sierra Nevada on paikallisen Kankuamos-alkuperäiskansan viljelemää special grade -luomukahvia. Pussin etiketissä sanotaan:

”Kankuamos-kansa on kärsinyt äärijärjestöjen konflikteista ja huumekaupasta sekä -tuotannosta, mutta nyt levottomuuksien loputtua he ovat voineet jatkaa kahvin viljelyä. Tulot he käyttävät Kankuamo-kulttuurin ylläpitämiseen, jotta kieli ja asuinalue säilyvät elinvoimaisina.”

Kahvi kasvatetaan Magdalenan alueella 1200 metrin korkeudessa ja sen lajikkeina ovat Caturra ja Typica. Kahvi on prosessoinniltaan pestyä. Kuten monessa muussakin tapauksessa, niin tässäkin papujen välittäjä (Lohas Beans) tahtoo parantaa kahvinviljelijöiden elämänlaatua, taata heille paremman elannon sekä kehittää kahvikulttuuria viljelijöiden kanssa yhä edelleen. Kaikki tämä tapahtuu luontoa, yksilöä ja viljelijöitä kunnioittaen.

Päädyin valmistustavassa Aeropressiin, sillä katsoin Sierra Nevadan turhan tummapaahtoiseksi manuaalisuodattimelle sekä Chemexille. Ja kuten joskus uhkasin, niin maisteluihin en pressopannua tai mutteripannua enää käytä, vaan niillä tehdään sitten lisäfiilistelyt. Jauhoin papuja Aeropress-karkeudelle (suodatinkarkeutta hiukan hienompi) ja nuuhkin tulosta. Tuoksusta nousi esiin paahteisuuden lisäksi runsasta suklaisuutta/kaakaota sekä hiukan makeaa luumua. Tämän lisäksi jostain takavasemmalta tuoksuun liittyi jotain yllättävää raikkautta. Ei muuta kuin purut tuubiin ja valmistelemaan!

Valmistussuhteena käytin tällä kertaa 18 grammaa Aeropress-karkeudelle jauhettua Sierra Nevadaa ja 2,2 desiä 90-asteista vettä. Painallus kesti noin 25 sekuntia ja painamisen lopetin heti, kun sihinä alkoi.

Kupissa kahvi tuoksui todella pehmeälle ja runsaalle. Edellisestä tummapaahtoisen kahvin maistelusta on vierähtänyt jo tovi, joten ymmärrettävästä syystä kävi hiukan jännittämään. Jännitys kuitenkin osoittautui täysin turhaksi: hyvin tästäkin makuja löytyi, päällimmäisenä vahva kaakao ryhditettynä tumman paahdon ominaismaulla. Tämän rinnalla maussa oli miellyttävää pikkumakeutta, joka viivähti kuitenkin vain hetken. Jälkimaku oli jälleen voimakas ja runsaan suklainen.

Tummapaahtoinen kahvi oli pitkästä aikaa mukavaa maisteltavaa. Inka Paahtimon Sierra Nevada oli hyvä kahvi muiden tummien paahtojen joukossa, mutta siltä puuttui se jokin, jolla se erottuisi muista. Ainakaan itselleni ei mitään sellaista noussut esiin. Runsas suklaisuus ja pikkumakeus tekivät tästä kuitenkin erinomaisen jälkiruokakahvin

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *