Aeropressillä ja mutteripannulla Galapagos San Cristobal luomu / Vee, München

IMG_5038Tämä taitaa olla tähänastisista maistelukahveistani se kaikkein eksoottisin. Tai ainakin jakaa kärkisijan Jamaican Blue Mountainin kanssa. Galapagoslainen San Cristobal tulee nimensä mukaisesti Galapagossaarten itäisimmältä saarelta San Cristobalilta. Se on bourbon-lajikkeen luomukahvi, jota kasvatetaan isompien puiden, esimerkiksi avokadojen ja appelsiinien, muodostamissa varjoisissa suojapaikoissa. Sen kasvatuskorkeus saarella on 130-280 metriä (mantereella tämä korkeus vastaa 400-830 metriä). Kahvia ei tule kauheasti ja sitä lähetetäänkin maailmalle vuosittain vain 3000-5000 säkillistä. Yhden säkin koko on 45 kiloa. Kyseessä on erittäin haluttu ja himoittu herkku.

Olin tämän kahvin maistellut ennen tätä artikkelia Moccamasterilla, mutta veri veti tottakai kokeilemaan Aeropressiä. Ja mutteripannua. Yhtäaikaa. Kyllä, nyt ollaan todellisen maistelun äärellä. Kaksi tapaa; kumpi niistä tekee enemmän oikeutta tälle eksoottiselle herkulle?

IMG_5040IMG_5047San Cristobal on hiukan keskipaahtoa tummempi (paahtimona müncheniläinen Vee). Pienehköissä pavuissa on kahvirasvaa pinnassa ja tuoksu on väkevä. Ei paha, vaan voimakas. Katsotaan mitä tästä saa irti, kun pavut jauhetaan Aeropress-karkeudelle ja pannaan vettä kiehumaan. Jauhettua kahvia 17 grammaa tuubiin ja valmistus omalla tavallani. Eli erillistä uuttoaikaa ei ole, vaan kaikki uuttaminen tapahtuu valmistuksen aikana. IMG_5050IMG_5053Aeropressiin annostellun kahvin päälle vettä kaadettuani kahvista irtosi todella nätti crema. Väriltään kuin maitokahvia. Tämä lupaa hyvää. Vaikka kahvi on paahdettu varmasti pari kuukautta sitten, on venttiilillä varustettu kuumasaumattu pussi pitänyt siitä huolta. Kupissa valmis juoma tuoksuu vahvalle ja tummalle. Tuoksu on jopa väkevä. Sen maussa on mokkaa ja todella hento kukkainen aromi. Kukkaisuus maistui jollekin tutulle kukalle/kasville, mutten osannut nimetä sitä, vaikka makuympyrääkin selasin. Espressona tämä kahvi voisi olla todella nannaa! Tai jonkin maitokahvin pohjana.

Tunnustelin kupillisesta myös suutuntumaa ja se oli minusta täyteläinen, ei kuitenkaan pehmeä tai pyöreä. Hapokkuutta on sopivasti. Mieleeni tulee jo aiemmin sekä Aeropressillä että mutteripannulla maistelemani Etiopia Bonga, joka oli kutakuinkin täydellinen mutteripannukahvi. Olisiko San Cristobal samaa kaartia?

IMG_5054Maistelin rauhassa lisää ja tulin siihen tulokseen, että 15 grammaa kahvia olisi varmastikin riittänyt. Lisäksi jauhatus oli ehkä hiukan liian hienoa, sillä kahvi on hiukan yliuuttuneen ja kitkerän makuista. Kuinka käy, kun valmistusväline vaihdetaan mutteripannuun ja jauhatus vielä hienompaan?

IMG_5057Pavut myllyn läpi ja tuoksuttelua jauhetusta kahvista. Tuoksussa on pelkkää tummaa paahtoa ja voimakkuutta. Ei muuta kuin mutteriin vedet ja kahvit sisään, liesi kuumaksi ja pannu porisemaan.

IMG_5066IMG_5073Tuoksu on yhä edelleen voimakas. Nyt oikein korostetun voimakas, sillä mutteripannuvalmistaminen tuo siihen oman pienen lisänsä. Maku on kuitenkin aivan jotain toista maata.

IMG_5088Mokkaisuus korostuu. Samoin hapokkuus tulee nyt paremmin oikeuksiinsa ja tuntuu suussa hyvälle. San Cristobal on nyt pehmeän makuinen ja ennenkaikkea sen jälkimaku on ruhtinaallinen. Moccamasterillakin valmistettuna tämä oli hyvä kahvi, mutta nyt löytyi varmasti parempi tapa. Mieleeni juolahti, että olisiko tämä vielä parempi pressopannukahvina? No, ehkäpä testaan vielä senkin joskus…

Ajattelin tehdä tästä jutusta enemmän ”battlemaisen”, mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä. Nämä kaksi valmistustapaa antavat täysin erilaista kahvia lopputuloksena. Enemmän järkeä olisi tehdä battle kahden eri jauhatuskarkeuden, mutta saman valmistustavan välillä. Ehkä tällainen juttu nähdään vielä joskus Uuttaja-blogissa, muttei vielä.

Aeropressiin San Cristobal ei oikein sovi. Sillä menetelmällä on hauska erotella makuja ja aromeja ja tutkia suutuntumaa, mutta ei siitä kauhean elämyksellistä kupillista tullut. Mutteripannu teki taas kahville sen, mitä Aeropress ei pysty tekemään: teki sille tukevan bodyn, joka on edellytys tällaisen tumman mokkaisen kahvin kanssa. Eli tavallaan tämä oli ihan samanlainen tapaus kuin aiemmin mainittu Etiopia Bonga, joskaan ei läheskään yhtä hyvä. Haluaisin maistaa tätä samaa kahvia joko vaaleana tai keskipaahtoisena ja vaikka Chemexillä valmistettuna, jotta kahvin omia aromeja tulisi enemmän esiin. Epäilen, että tumma paahto on nyt pilannut niistä osan. Oli silti hienoa saada maistella tätäkin harvinaisuutta, vaikkei tämä aivan oman kahvilistani kärkisijoille yltänytkään. Muuttaisiko pressopannu asian? Eihän sitä tiedä ennen kuin sen kokeilee.

IMG_5102

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *